209.

Kissat tuijottaa hämmentyneinä
huoneen vastakkaisesta nurkasta

Sinä pelaat toisessa huoneessa

Minä itken
Ja paiskon tyynyjä
Itken vähän lisää
Ja tärisen

En tiedä tärisenkö
raivosta vai ahdistuksesta,
kylmyydestä vaiko mistä

Mutta onko sillä edes väliä?

Kun kuulemma pitäisi vaan
ottaa itseään niskasta kii,
alkaa tekemään asioita
niin ne tulisi joskus tehtyäkin

Mutta kun ei se saatana oo niin helppoa!!!



Tai ehkä oonkin vaan poikkeuksellisen
heikko, typerä ja viallinen yksilö


Kukaties.

208.

Eikö tää olo vois jo mennä ohi?


Haaveilen omasta
telkkarista
sängystä
kirjahyllystä
lipastosta

Ajasta

Kissat mulla on jo
ja sohva

Tiskikonetta unohtamatta




Mitä mä teen
Mitä mä teen
Mitä mä teen

Ei tällaista saa ajatella



En mér líður ekki vel.

179.

Isällä ei olekaan maksasairautta,
kai, mutta sen sijaan ehkä diabetes.

Sinusta ei vieläkään tiedetä mitään.
Josko tähystys antaisi lisätietoa..

Simppa jouduttiin lopettamaan,
sillä sillä oli kasvain.

Serkun isällä tuli aivoverenvuoto,
eikä palautumisesta ole vielä takeita.

Äiti joutuu, tai pikemminkin pitäisi
sanoa pääsee, tutkimuksiin, sillä
migreeni vaivaa jokatoisena päivänä.

Mä en jaksa.

Eikä tää lopputyökään etene,
tai kirja lue itseään. Tuntuu, että pää
pettää hetkenä minä hyvänsä.

Noppa sentään syö. Ja pissaa.



Klinikalta soitettiin: "Miten sä oot voinut?"


No vitun hyvin,
kiitos vaan.


Tai siis.

178.

Mä en tiedä mitä ajatella.

Mielialat vaihtelee
Mielipiteet vaihtelee
Mieliteot vaihtelee

- - -

En jaksaisi oikein mitään,
huolettaa liikaa. Ja väsyttää.

Tänään pitäisi selvitä mikä
kissaa vaivaa, sekä mun isää

- Sinun vaivasi selviää vasta
myöhemmin. Täytyy odottaa.

- - -

Voisiko kaikki
vaan olla terveitä?

Mukaan lukien
mun pää.

- - -

Kaksi viikkoa Norjaan.

161.

- Oppimispäiväkirjan kooste
- Neljän sivun essee
- Neljä sivua käännettävää
- Pieni päiväkirjamerkintä
- Kaksi novellia
- Yksi romaani
- Kolumni tai pakina

(Näistä tasan yksi suomeksi.)

Lisäksi useampi työvuoro,
yksi keikka, ja päivän pituinen reissu.
Tahtoisin myös sienestää.

(Saletisti unohdin jotain.)

Aikaa on viikko.
Pää räjähtää.

(Onneksi on vuohipeli. Ja kissat.)

150.

Kahvikuppi, toinen, kolmas.
Tai mitä hittoa - antakaa vaan
koko pannullinen!

Enemmän, enemmän, enemmän.

Neljän seinän sisällä makaaminen
alkaa jo kyllästyttää - -

Tahdon ulos. Hyppiä, juosta,
bongailla lintuja ja hengittää kevättä.

Vielä vähän sitä kahvia.

Ja seuraa, kiitos. Vaikka kyllähän
kissat kiehnäävät, ja Sinäkin olet.

Taisin nähdä ihmisiä viimeksi pääsiäisenä.

146.

Punaviiniä muovihupulla
ja kevyttä elektropoppia.

Karjalanpiirakoita oikealla ruiskuorella
ja tärkeää aikaa hyvän ystävän kanssa.

Kissoja,
enemmän kuin
mitä itselläni on.

Vichyä ja lisää viiniä - ja vau!

Nauroin, kierin, nautin --

Enkä muista milloin oli viimeksi
tällainen olo. Että elän ja oikeasti
olen olemassa; Tietenkin olen sitä
aina. Mutta ikään kuin... Niin.

En osaa selittää ja nää
syntikka-aallot vie mut
jonnekin, mitä en ole
aiemmin tuntenut.

Ei me mitään elokuvaa Lucyn kanssa
katsottu. Vähän animea ja paljon musiikkia.
Ja Skip-Boa - sitä ei saa unohtaa!

Oikeastaan kaikki on aika hyvin nyt,
vaikka vastoinkäymisiä on liikaakin.

Nyt tanssin.

129.

Aurinko piirtää mosaiikin bussin
ikkunaan, ja minä hymyilen.

Hymyilen, vaikka eilen veri vuosi
vuolaana. Vaikka kaikkialle särkee.
Vaikka yöllä melkein oksensin ja
pyörryin kun huimasi niin.

Silti olo on jotenkin raskas,
enkä ymmärrä tätä ollenkaan.

Vaikka pääsin kaikille kursseille,
joille tahdoin. Vaikka minulla on
töitä. Ja vaikka minulla on Sinut,
kissat ja muut.

Jokin silti huolettaa.

127.

Jo yksi kuohuviinilasi
nousee päähän.

Töissä meni pitkästä aikaa
oikein leppoisasti - melkein
kuin ei edes olisi töissä!

Vuosi vaihtui Sinun kainalossa
kahden pörrökissan välissä.

Ei paha, ei ollenkaan.

Olisin tosin halunnut vielä
punaviiniä.

Mutta Gurren Lagann jatkuu --

125.

Ilta kului Kauriin ja
Monumenton parissa.

Pikkuhiljaa lamaannus kuitenkin
valtaa kroppaa jaloista alkaen --

"Tää leikkaus on nyt
hermoston kannalta
vähän hankala operaatio."

Kuulemma on riskinä,
ettei tunto koskaan palaa.

Onneksi Sinä tulet mukaan.

(Kissakin käytti ensimmäistä kertaa
hajonnutta tassuaan tänään!)

Ehkä se menee ihan hyvin?

124.

Oli puheenaiheena kissa
tai mikä vaan, minä itken.

Kun keskustelu kääntyy
ruokaan, käännän
katseeni pois.

Itku ei lakkaa.

Tunnen olevani todella
hukassa ja riittämätön.

Jos ei tarvitsisi olla vastuussa,
leijuisin jonnekin, ja olisin
tavoittamattomissa
edes hetken.

Unohtaisin sen,
ettei tilillä ole rahaa,
enkä tuntisi mitään.

Nyt on joululoma.

Mutta missä viipyy loma elämästä?

123.

Munakoisoa, kesäkurpitsaa,
herkkusieniä, tomaattimurskaa
ja ihan vähän mozzarellaa.

Paljon valkosipulia
ja yhä vaan neljätoista
opintopistettä.

Pian on taas leikkaus kissalla,
eikä omaanikaaan ole viikkoa.

Pitäisi alkaa taas liikkumaan.

Mutta ensin täytyisi ostaa kengät,
joihin minulla ei ole varaa.

(Nämä monen sadan euron
yllätysmenot saisi jo loppua..)

Huoh.

121.

Isän työkaveri sai kenkää,
toivottavasti isä ei.

Äidillä epäiltiin nivelrikkoa,
mutta onneksi vain kissalla on se.

Äidin koira linkuttaa,
välillä taas ei. Mikä lie silläkin.

Sinun keho on sekaisin,
samoin minun pääni.

"Se valittaa aika paljon",
sanoo henkilö, jolla ei itsellään
ole koskaan mitään hyvää sanottavaa.

Ja eikö ole oikeutta?

Päähän tässä hajoaa, kun
päivä toisensa jälkeen
on yhtä kamppailua.

Koko syksy yhtä vastoinkäymistä.

Josko vielä sen kymmenen
päivää jaksaisi pakertaa ja panostaa --

Sitten, jos jaksan, voin juhlia
syntymäpäivääni, joka sekin tulee
vietettyä tenttisalissa panikoiden.

Vitun mahtavaa. Tarvitsen aikalisän.

118.

Olen vihainen, pettynyt,
petetty ja pelokas.

Olen kai optimisti kaikesta
huolimatta,
mutta masentaa aivan
vietävästi.

Tänään tulisi olla iloinen
ja helpottunut, sillä
kissan kuntoutuminen
on alkanut.

Mutta mitä jos tulehdus leviää?

Ja miksi lääkärit eivät osaa asiaansa?

En ole enää murhanhimoinen
- olen vain turta.

Ja paljon paljon köyhempi.

115.

Jännitys kasvaa
ja sen mukana ahdistus.

En pysty pysymään paikoillani.

Hypin, kävelen, käyn suihkussa,
menen parvekkeelle istumaan,
mutta hetken päästä kävelen
jälleen ympäri asuntoa.

Leikkaan kissojen kynnet.

Kävelen vähän lisää.

Syömisestä ei tule mitään
- muuten varmaan oksentaisin.

Olisihan se kai ollut ihan
hyvä, sillä minua pyörryttää,
heikottaa ja tärisyttää.

Epätoivoisesti yritän vielä kerrata,
mutta ei siitä mitään tule.

Keskittymiskyky nollassa.

Apua.

82.

Keho lievästi ruhjeilla,
mutta mieli kirkkaana.

Sini-violettia
hyvää oloa
leijuu taivaalla.

Käsinkosketeltavaa,
silti hapuavaa,
onnellisuutta.

Tämän hetken voittorivi
on 776, 516, 326,
sekä 5.

Kai.

En palaisi menneeseen.

Luulisin.