77.

Monen viikon hiljaisuus
on nyt ohi.

Kaikki oli väärinkäsitystä,
huono hetkeä,
väsymystä.

Helpotus.

76.

Olisi vaan niin helppoa
kaatua, lyödä päänsä,
menettää tajuntansa.

Vahingossa vain, ei se olisi
kenenkään syy.

Ajaisin kolarin tai
hyppäisin jonnekin.

Lopettaisin hengittämisen.

Mutta milloin?

75.

Aloin muistelemaan
ensimmäisiä kertoja,
jolloin hymyä ei saanut pois
hiekkapaperillakaan.

Kehoon levisi kaikkivoipaisuuden,
ilon, voiman ja riehakkuuden,
mutta myös rauhan tunne.

Lucy nauroi, minäkin.
Ja maailma nauroi kanssamme.

Mutta nyt kaikki on harmaata.
Sataa. Tuulee. Kaikkialla on
kuol-lut-ta.

Milloin herään?

74.

Tahtoisin ajatella vaatteiden tippuvan
siitä loogisimmasta syystä.

Mutta en usko,
ei se ole mahdollista
- minähän olen valtava.

Vyöryn, kierin, löllyn.

Enkä riitä mihinkään!

Täytyisi jaksaa,
vaikka hengittäminen,
ja ihan kaikki,
uuvuttaa liikaa.

Blää.

73.

Voisin kuolla.

72.

Serotoniinivaje tuntuu
varpaissa asti, hiuksissakin.

En jaksaisi nousta,
en tehdä töitä, ajatella,
nauraa, hengittää.

Pienimmätkin rakennelmat murtuvat
ja muuttuvat avaruustomuksi.

Se tekee minut raskaaksi.

Omalla tavallaan tämä tila
on kuitenkin tuttu ja
..turvallinen?

(Päinvastoin.)

71.

Koti tuoksuu piparilta,
mutta minä olen ulkona.

Kaikkialta nipistää,
ja vaikka ääniä kuuluu
en näe ketään.

Kylmyys toi mukanaan muutoksen:
ei enää epäluotettavia, pahoja,
tekaistuja ihmisiä ympärilleni
- heidät on poistettu.

Vaikka tekohetkellä tunsin
hukkuvani, olen nyt noussut,
ja oppinut hengittämään
täysin uudella tavalla.

Talvi on aito, olkaa tekin.

70.

Eilen ymmärrykseni laajeni
ja supistui hengityksen mukana.

Sain tehtyä päätöksiä,
vain peruakseni ne tänään.

Lento loppui lyhyeen,
mutta tajusin monen olleen
valetta, epätodellisia

En kaipaa sellaisia.

69.

Olen täynnä haavoja.

Kirvely naurattaa ja tuo mieleen
muistoja, mutta samalla
syö minua sisältä.

En tiedä mitä tehdä, kun
ajalla, teoilla, sanoilla,
eikä muullakaan
ole merkitystä.

Haukkuja, kehuja,
vihaa, rakkautta -
olen turta, sumussa.

Saatan luovuttaa.

68.

Valo on enää
sumuinen muisto
horisontissa.

En tunnu kelpaavan,
mutta silti kelpaan.

Tai en.

Minua vakoillaan ja
vahditaan, minulle puhutaan
ja nauretaan. En tiedä.

Kaikki on niin pelottavaa.

67.

Ne sanat saivat minut
leikittelemään
lohenpunaisilla ajatuksilla.

Miten heikko olenkaan -
yhä edelleen.

Mutta vastustaminen
ei tule kysymykseenkään,
kun Mörkö kuiskailee
kauniita lupauksiaan.

Pakkoajatukset juoksevat
nopeammin, nopeammin,
nopeammin.

Ja kas niin suunnitelma on taas valmis.

Odottakaapa vaan,
minä vielä näytän!

Pian alkaa kahdeksas vuosi.

66.

Olen huono.

Epäonnistunut, typerä,
laiska, h-u-o-n-o!

Jos olisin kunnollisempi,
kenties tunnollisempikin,
kelpaisin.

Mutta nyt kerään vihaa,
joudun paniikkiin ja minuun
turhaudutaan.

Tahdon yhä enemmän pahaa.

(Itselleni.)

65.

Kirjoitin peloistani,
se jäi kesken.

Kannustit minua,
se jäi kesken.

Soittelin ihmisille,
se jäi kesken.

"Olen pettynyt sinuun."

Pelkoni toteutui: en riitä,
olen kesken.

Voisin kuolla.

64.

Kaikki on
hengitystä myöten
valkoista.

Minun on yhä helpompi
hengittää, kun
maailma ympärilläni
kuolee hitaasti.

Pian olen vapaa,
ja minulla on siihen
parasta seuraa:
Sinä ja Lucy.

Mutta ihmisiin en luota.

63.

Ärsyyntyminen luo itseään:
leviää nopeasti
myrkyttäen mielen.

Yhtäkkiä happi loppuu!

Miksi huudat?
Mikset välitä?

En odota mitään muuta niin
paljon kuin tulevaa
luontoretkeä.

Ehkä sieltä löydän happeni.

?

Kaipaan sinua, Lucy.

62.

Jokin ovi sisälläni on
nyt lopullisesti auennut.

Näen elämän
todellisen luonteen:
lian, maksuhäiriöt, pimeyden.

Mutta löysin ratkaisun,
hymyn, valon ja keveyden.

Tai siis me löysimme
- minä ja Lucy.

Hetken maailma soi harmoniassa.

61.

Mä taidan lentää.

Leijua, ja ehkä
vähän kikattaa.

60.

Sumu ja pimeys korostavat
maailman värejä
ja muotoja.

Limaisen värikkäät lehdet
liimautuvat iholleni tehden
mitä kummallisimpia kuvioita.

Maailma on väsynyt,
sininen, levottomasti oireileva
ja hieman epävarma.

Kohta minäkin rauhoitun
ja olen sumussa.

Nauran maailmalle.

59.

Syksy saapui yhdessä yössä.

Se herätti liikkumaan,
miettimään ja luomaan.

On aika anoa tulevaisuutta
olemaan minulle suopea.

Olethan?

58.

Ahdistaa.

Toistaiseksi erotan unen todesta,
mutta aika ajoin nekin sekaantuvat.

Ihmiset ovat taas alkaneet tuijottaa.

Nyt myöskin hymyilemään pelottavasti
ja mutisemaan itsekseen.

Pelkään, että ne manaavat minut.

Ahdistaa.

57.

"Kyllä mä sun kanssa tahdon olla."

Ja niin elämäni luisui takaisin raiteilleen,
asiat saivat merkityksen, nukahdin lämpöösi
ja ne tärkeimmät palaset loksahtivat paikoilleen.

En tiedä mitä tekisin ilman Sinua.

Kiitos.

56.

Itkua, epätoivoa, raivoa.
EN USKO!

Voisin vetää Tenox-
Opamox-alkoholikoktailin.

Mutta en taida.

"Ei sulla ole koskaan mitään
elämää suurempaa sanottavaa.."

Eikö kuolema ole sitä?

55.

Itkua terapiassa, itkua puhelimessa.

Asiat ei mene putkeen ja
epävarmuus vaan lisääntyy -
en kohta enää jaksa.

Rakastan elämää.

54.

"Jos tuo hyvä (tai ihana
niin kuin asian ilmaisin) olo
menee täysin holtittomaksi,
täytyy sinun mennä päivystykseen."

Mitä vikaa hyvässä olossa on?

Tahtoisin vaan hyppiä, riehua ja
huutaa kaikille kuinka hyvä olo mulla on!

Ihanaaihanaaihanaaihanaa, elämä on
ihanaa, Sinä olet ihana, ihmiset on ihania -
kaikki on ihanaa!!

Hee.

53.

Tänään vanhat haavat avattiin uudestaan.

Selityksiä, selityksiä, selityksiä:
ihmiskunta on sittenkin vihaamisen arvoinen.

Ruokapäiväkirja näyttää kovin tyhjältä.

52.

Olen yksin.

Mikään ei tunnu auttavan tähän oloon.
Ei edes...

Lisää rauhoittavia, sitten
peittoihin hukuttautuminen.

Päässäni kaikuu Kuolema.

Jospa huominen katoaisi..?

51.

Mä vajoan.

Ympärillä on enää tumma usvaa, ja pelkään
viimeistenkin valonsäteiden katoavan pian.

Tänään nilkkojani kirvelee ja
kasvojani turvottaa.

Ei mun oo hyvä olla yksin.

50.

"En uskalla mennä minnekään, koska pelkään
koko ajan, että olet tehnyt jotain itsellesi.."

Anteeksi.

49.

Huomaan sortuneeni,
jälleen kerran.

Niin käy nykyään liian usein,
hävettää ihan.

Se vain taitaa olla tärkeää
hyvinvoinnilleni juuri nyt..

Maanantaina taas osastolle.

48.

Sekavuutta, myllerrystä,
pahaa oloa ja hämmennystä.

Tahtoisin jo niin kovasti olla hyvä.

Milloin tämä loppuu?

47.

Päivystyksen kautta osastolle. Taas.

"Kyllä sulla kuulostais olevan vakavia
masennusoireita. Ehkä jopa hieman
psykoottisia."

Niin. Mitäpä tuohon sanoisin..

Olanzapinia, melatoniinia ja Opamoxia.
Josko vaikka kohta rauhoittuisin.

Ikävöin Sinua jo nyt.

46.

Tyhmä minä!

Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmä
tyhmätyhmätyhmätyhmä..

Kahden avokadon jälkeen
pilasin kaiken.

Milloin minä opin?

Olen huoneen lihavin.

45.

Asun nykyään meren pohjalla.

Tänään tapahtui jotain räjähtävää:
vesimassojen paine kävi sietämättömäksi.

"En halua elää!" huusin,
ja meinasin hukkua.

Onneksi (?) minut pelastettiin.

En kestä.

44.

Olen täynnä repeämiä.

Ne ovat hallinneet ajatuksiani jo
liian pitkään.

Aivan uudenlainen motivaatio
on syntynyt mieleni sopukoissa.

Tällä kertaa onnistun!

43.

Kaikki on kuin paksun pilvipeitteen
tai sumun takana - en saa mistään kiinni.

Olen nykyään avoliitossa.

Silti tuntuu.. Oudolta.
En osaa selittää.

Outoa levottomuutta levottomuutta levottomuutta
levottomuutta. Levoton, outo olo.

Olen pettymys.

42.

Minua ahdistaa. Ahdistaa, ahdistaa,
ahdistaa, ahdistaa..

Kaikki tuntuu kaatuvan ja
minä kaiken mukana.

Kotona pärjään kyllä,
mutta ulkona..

En tiedä.

Stressi on nykyajan rutto.

41.

Outo levottomuus ja melankolia
velloo sisälläni.

Vaikka olen ryhmän ympäröimänä,
olen yksin. Yksin.

Kaikki, mitä yritän koskea juoksee pakoon.
ja minä jään yksin.

En pidä tästä olosta. Se on liian tuttu.

Tekee mieli huutaa.

40.

Uskoin salaisuuteni Sinulle.

...

Hiljaisuutta.

"Toivottavasti kaikki järjestyy."

Niin minäkin toivon.

Meidän järjestymiset vain taitaa olla toisenlaiset,
vaikka järki kuinka huutaisi.

Vähemmän ja pienemmin.

39.

Jokin outo painaa, mutta
ei haittaa.

Uskomatonta kuinka voimaannuttavia
aurinko ja Sinä olettekaan.

Ajatus Sinusta piristää
harmaintakin päivää.

Tämä on todellista ja siitä aion
pitää kiinni.

Rakastan Sinua.

38.

Kaksi epäonnistunutta päivää takana.
 
Ensimmäinen oli ahdistunut ja levoton,
toinen taas.... Niin, no.

Jos en olisi minä, onnistuisin - olisin
hyvä ja kunnollinen.

Eikä se, että Sinä suljet pussin haittaisi,
sillä minä leijuisin korkealla.

Huominen pelottaa.

37.

Tunnen kuinka vatsani syöpyy
hiljalleen.

Tunne leviää sisältä ulospäin,
vie keuhkot ja sydämen.

Kun tunne yltää varpaisiin
on nälkä poissa.

Ja siellä saisi pysyäkin.

36.

Taas todella outo, mutta samalla
kaikkivoipainen olo.

Levottomuus pyörii päässä ympäri,
tekisi mieli juosta, hyppiä, riehua.

En tahtoisi huolestuttaa Sinua, mutta
osaan puhua kissan kanssa.

Naurattaa.

35.

Mansikoista huolimatta
en lentänyt, mutta
hyvä niin.

Ainakaan minun ei tarvitse pitää itseäni
epäonnistuneena kahdessa asiassa.

"Joskus sun puheet on
psykoottisia"

Ja Se vaan nauraa.

34.

Tänään todistin pystyväni Siihen,
mutta toteutusta ei
vielä tapahtunut.

Se odottaa minua huomenna;
keveys, onnistuminen.

Aion pystyä siihen - mikään
ei saa estää minua onnistumasta.

Mikä voisi mennä pieleen?

33.

Vatsaan sattuu, mutta aion
jatkaa,

sillä Sinä tarvitset minua nyt
enemmän kuin koskaan.

Toivottavasti tuen Sinua
tarpeeksi.

Olet minun kaikkeni.

32.

Se on ottanut minusta vallan.

Kaikkialla kihelmöi
kun ajattelen omaa pientä
Salaisuuttani.

Aion jatkaa, vaikka
silmät vuotavatkin.

Se tuhoaa minut.

31.

Viisi illalla, yksi päivisin.
On pyöreää ja pitkulaista.

"Olet lihonut."

Olen kuvottava, vastenmielinen, saastainen.
Liian iso - liian kaikkea!

Nyt on vain totuttava uudestaan.
Rutiineja ja rituaaleja, niihin nojaan
elämäni.

...tyhjää.

30.

Ennen lähtöä bussi muistuttaa
elokuvateatterin salia.

Lääkkeet lopussa,
ja minua vain
naurattaa.

Syyttäkööt itseään kun
sekoa-- Lennän!

Tänään on se päivä,
enkä edes jaksa välittää.

Heh.

29.

Päässäni on kaikunut useita päiviä
ei.

EieieieieIeieiEieieieieieiE
IeieieiEieieieIeiEieieieiei
EI.

Se ei lopu. Enkä minä.

En nuku, en syö.
Lennän.

Olen palaamassa elävien kirjoihin.

28.

Huolestuneisuutta ja leijumista.
 Olen tyhjyydessä, lennän ja liidän.

Silti olen niin kaukana, enkä tunne
oloani hyväksi.

Luota minuun. Ota minut.
Hyväksy minut, Hirviö.

Antakaa olla onnellinen.

27.

Auditorion lattia kiehui tänään.

Mutta eihän lattiat kiehu,
eiväthän?

Esseestä ei tullut mitään.
Olen pettymys. Pettynyt.

Luotinko liikaa keltaiseen?

Tieto todella lisää tuskaa.

26.

Lääke estää ahdistumasta
useimmiten.

Silti tuntuu oudolta. Ikäänkuin kaikki
Paha kerääntyisi mytyksi sisälleni.

Joku päivä mytty räjähtää ja minä
romahdan.

Huomenta maailma.

25.

Riisikakkuja, purkkaa, vettä ja läkeroleja.
Tauot kävellen musiikin kanssa.

Kauankohan kestäisi,
että olisin hyvä? Että olisi hyvä.

Ajatus kutkuttaa, kun
Mörkö kuiskii kauniita lupauksiaan.

Tahdon ja aion uskoa. Lentää.

24.

Hetkittäinen epävarmuus syö minua.

Koko ja mieli,
siinä kaksi aivan liian isoa ongelmaa.

Aivan kuten minäkin.

Saatan pirstoutua.

23.

En uskalla, en, en, en, en,
EN.

Jos puhun, suljetaan minut
taas pois Sinun luotasi.

Ahdistaa.

22.

Ajatukset kaikuu, kaikuu, kaikuu..

Taidan kuvitella asioita,
pahaa itselleni.

Olen paha.

Mitä tapahtuu?