180.

Hei! Det var kjempefint i Norge.

Jeg vågede til og med snakke litt norsk.
Det var ganske skremmeligt men jeg syns jeg
klarte meg greitt. Kanskje kan jeg begynne
å skrive/snakke norsk oftere - hvem vet!

Sannsynligvis gjør jeg det nok ikke her.

- - -

Että sellaista.

Todellisuus iski palattuani
kovemmin kuin osasin odottaa.

Liikaa tekemistä. Ja väärä kieli
- sekä ympärilläni että tehtävissä.

Aika ei riitä millään, eivätkä
ihmiset pidä lupauksiaan.

- - -

Jeg vil tilbake. Bort herfra.

86.

Meinneisyyteni on kuin
teräase kaulallani.

Ja kaikki
odottavat vuoroaan
päästä viiltämään
suloisen pieniä
haavoja.

Ei auta vaikka pyristelen
kaikin voimin, huudan:
kukaan ei kuuntele.

Maailma on niin kiero,
enkä enää tiedä tahdonko
olla osa sitä - tätä.

Hukun.

62.

Jokin ovi sisälläni on
nyt lopullisesti auennut.

Näen elämän
todellisen luonteen:
lian, maksuhäiriöt, pimeyden.

Mutta löysin ratkaisun,
hymyn, valon ja keveyden.

Tai siis me löysimme
- minä ja Lucy.

Hetken maailma soi harmoniassa.

60.

Sumu ja pimeys korostavat
maailman värejä
ja muotoja.

Limaisen värikkäät lehdet
liimautuvat iholleni tehden
mitä kummallisimpia kuvioita.

Maailma on väsynyt,
sininen, levottomasti oireileva
ja hieman epävarma.

Kohta minäkin rauhoitun
ja olen sumussa.

Nauran maailmalle.