188.

Ensimmäistä kertaa vuosiin,
vuoteen, en minä tiedä
tekee mieli viiltää

Nilkat auki
Raitoja kylkiin
Naarmuja ranteisiin

Tai edes raapia
Ihan vähän vaan

Olla tiikeri,
kuten viisi vuotta sitten

Tai neljä,
salaa ehkä allekin.

- - -

Mä en tiedä enää mitä tehdä

Mitä on luottamus?
Mitä on edes kunnon elämä?

No ei tätä.

Vastoinkäyminen,
toinen, kolmas,
neljässadas.

- - -

Voisko kaikki vaan
palata itsestään
ennalleen?

Pliis.

187.

Mä kuvotan itseäni

Olen häviäjä

Olen luovuttaja

Minusta ei ole mihinkään

Vihaan itseäni

Olen turha

Olen huono

En kykene mihinkään

Laiskakin olen


Voisin lakata olemasta

172.

Kurssin päättymisestä
on nyt 22 päivää.

Tentti tekemättä.

En saa aikaiseksi, kun vaan
ahdistaa. Haukon henkeäni,
päässä pyörii, itkettää ja

haluaisin Sinut jo kotiin,
käpertyä kainaloosi, vähän itkeä.

Nukahtaa, herätä huomenna,
en mennä töihin. Kellua ajassa.

Mutta ei. Ei, ei, ei.

Tämä oli tarkoitus palauttaa
eilen. Viime vuonna.

Nyt on uusi vuosi ja
hyvin taas alkaa.

"Mä toivon, että ensi vuosi
olisi sulle parempi"
"Ja mä toivon, että sä rakastat
mua myös ensi vuonna"
"Sitä ei tarvitse toivoa"

.

Miksi olen tällainen?

113.

Minulla on nälkä.

EI – keskityn tenttiin lukemiseen

ja juon kahvia.

Lopulta syön pinaattia, vihreitä papuja

ja tomaattia.

Minulla on nälkä.

EI – etsin netistä kuvia ihanista

rastapäistä.

Heikkouttani menen ja syön

salaattia.

Taidan vältellä velvollisuuksia

viimeiseen asti; tenttiin lukemisen sijaan

lähden lähes kolmen tunnin sienestysretkelle.

Ja syömisen sijaan …

No, mitä vaan.

Voisin hukkua villapaitaani.

29.

Päässäni on kaikunut useita päiviä
ei.

EieieieieIeieiEieieieieieiE
IeieieiEieieieIeiEieieieiei
EI.

Se ei lopu. Enkä minä.

En nuku, en syö.
Lennän.

Olen palaamassa elävien kirjoihin.