Kurssin päättymisestä
on nyt 22 päivää.
Tentti tekemättä.
En saa aikaiseksi, kun vaan
ahdistaa. Haukon henkeäni,
päässä pyörii, itkettää ja
haluaisin Sinut jo kotiin,
käpertyä kainaloosi, vähän itkeä.
Nukahtaa, herätä huomenna,
en mennä töihin. Kellua ajassa.
Mutta ei. Ei, ei, ei.
Tämä oli tarkoitus palauttaa
eilen. Viime vuonna.
Nyt on uusi vuosi ja
hyvin taas alkaa.
"Mä toivon, että ensi vuosi
olisi sulle parempi"
"Ja mä toivon, että sä rakastat
mua myös ensi vuonna"
"Sitä ei tarvitse toivoa"
.
Miksi olen tällainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?