99.

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Tai en tiedä.

Jos jalkani olisi kunnossa
///
Jos minulla olisi aikaa
///
Jos en olisi vaan niin huono.

Tekosyitä, naurettavia sellaisia!

Olen säälittävä, saamaton
- miten tämän pukisi sanoiksi?

"Voisin olla toisenlainen."

98.

Tunnen olevani hieman
tuuliajolla.

Tänään
en jaksanut oikaista
väärinkäsitystä
ajatuksistani.

Tänään
en jaksanut olla ajattelematta
jättäväni väliin
syömisen.

Tänään
on siis kaiken kaikkiaan
ollut melkoisen
ok päivä.

On ihan ok käyttää ruokaan
alle kolme euroa,
ja lopulta skipata sekin
ruokailu.

On ihan ok haluta
nukkua, riehua, katsoa elokuvaa
ja olla muuten vain levoton
samanaikaisesti.

En edes muista, mitä olin sanomassa.

97.

Asioiden luulisi helpottuvan nyt,
kun elämänpiiri laajenee;

Elintila suurenee,
vanhat, aivan liian painavat
muistot ja haamut jäävät taakse,
tulee uusia kuvioita

-

asiat etenee.

Silti sisälläni poukkoilee
epämääräinen ahdistuspallo.

Erilaisia ajatuksia on
niin miljoonasti,
enkä saa ainoastakaan
otettua kiinni.

Tuntuu kuin kaikki menisi
eteenpäin, mutta minä
jään jälkeen.

Milloin minusta tulee minä?
Milloin voin hallita elämääni?

Miksi kaikki päätetään meidän puolestamme?

96.

Niin hassua,
että aurinko paistaa
vielä työpäivän päätyttyä.

Meri liplattelee
kauniina laineina,
ja metronkin täyttää
iloinen puheensorina.

Sitten on minä;

Minä nuhjuisessa talvitakissani.
Minä masentuneempana kuin aikoihin.
Väsynyt minä, katse auringosta poispäin.

Mieli tekisi lähteä seikkailulle:
hypätä bussiin ja huristella kaupungin
toiselle laidalle - tai vaan kävellä
tuttuakin tutummalle aallonmurtajalle
pohtimaan elämänvirtaa.

Missä on ne ihmiset, jotka ravistelevat
minut irti rutiineistani ja peloistani
silloin kun heitä tarvitsisin?

En enää osaa olla spontaani.

95.

Kipu tuntuu kaikkialla.

Sen ainoan kerran, kun
pistän vastaan minua vähäteltäessä,
ääneni värähtää.

Halveksiva tuhahdus,
ja "No ei toi kyllä oo itkun aihe."

Tätä menoa taidan
katkeroitua.

Ahdistuskaan ei ota lievittyäkseen.

Miksi juuri Sinä?

Et ole yhtään sen parempi
kuin muutkaan,
enkä minä huonompi.

Kai.