Huomaan sortuneeni,
jälleen kerran.
Niin käy nykyään liian usein,
hävettää ihan.
Se vain taitaa olla tärkeää
hyvinvoinnilleni juuri nyt..
Maanantaina taas osastolle.
Huomaan sortuneeni,
jälleen kerran.
Niin käy nykyään liian usein,
hävettää ihan.
Se vain taitaa olla tärkeää
hyvinvoinnilleni juuri nyt..
Maanantaina taas osastolle.
Sekavuutta, myllerrystä,
pahaa oloa ja hämmennystä.
Tahtoisin jo niin kovasti olla hyvä.
Milloin tämä loppuu?
Päivystyksen kautta osastolle. Taas.
"Kyllä sulla kuulostais olevan vakavia
masennusoireita. Ehkä jopa hieman
psykoottisia."
Niin. Mitäpä tuohon sanoisin..
Olanzapinia, melatoniinia ja Opamoxia.
Josko vaikka kohta rauhoittuisin.
Ikävöin Sinua jo nyt.
Tyhmä minä!
Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmä
tyhmätyhmätyhmätyhmä..
Kahden avokadon jälkeen
pilasin kaiken.
Milloin minä opin?
Olen huoneen lihavin.
Asun nykyään meren pohjalla.
Tänään tapahtui jotain räjähtävää:
vesimassojen paine kävi sietämättömäksi.
"En halua elää!" huusin,
ja meinasin hukkua.
Onneksi (?) minut pelastettiin.
En kestä.