Ilta tuoksuu
nuoruuden kesiltä
Siltä, että pitää liikkua
enemmän, kovemmin, tehokkaammin
Syödä vähemmän
Olla olemassa
vähemmän
Mutta mä makaan lattialla
sikiöasennossa ja itken
Ja toivon, että
uusi parempi päivä
koittaisi pian
Koska tätä mä en kestä.
Ensimmäistä kertaa vuosiin,
vuoteen, en minä tiedä
tekee mieli viiltää
Nilkat auki
Raitoja kylkiin
Naarmuja ranteisiin
Tai edes raapia
Ihan vähän vaan
Olla tiikeri,
kuten viisi vuotta sitten
Tai neljä,
salaa ehkä allekin.
- - -
Mä en tiedä enää mitä tehdä
Mitä on luottamus?
Mitä on edes kunnon elämä?
No ei tätä.
Vastoinkäyminen,
toinen, kolmas,
neljässadas.
- - -
Voisko kaikki vaan
palata itsestään
ennalleen?
Pliis.
