146.

Punaviiniä muovihupulla
ja kevyttä elektropoppia.

Karjalanpiirakoita oikealla ruiskuorella
ja tärkeää aikaa hyvän ystävän kanssa.

Kissoja,
enemmän kuin
mitä itselläni on.

Vichyä ja lisää viiniä - ja vau!

Nauroin, kierin, nautin --

Enkä muista milloin oli viimeksi
tällainen olo. Että elän ja oikeasti
olen olemassa; Tietenkin olen sitä
aina. Mutta ikään kuin... Niin.

En osaa selittää ja nää
syntikka-aallot vie mut
jonnekin, mitä en ole
aiemmin tuntenut.

Ei me mitään elokuvaa Lucyn kanssa
katsottu. Vähän animea ja paljon musiikkia.
Ja Skip-Boa - sitä ei saa unohtaa!

Oikeastaan kaikki on aika hyvin nyt,
vaikka vastoinkäymisiä on liikaakin.

Nyt tanssin.

140.

Tekemäni UMK-tärppilista
aiheuttaa vahvoja viboja ja
tahtoo tanssittaa.

Kupliva into pulppuaa sisälläni,
enkä millään malttaisi odottaa
m i t ä ä n !

Pian on mahdollisuus tanssia,
ja hetkeksi unohtua rytmiin.

Mutta ensin
velvollisuudet
kutsuvat.

Tuu jo viikonloppu!

- * - * - * - * -

Näin post scriptumina, tyylistä
jälleen poiketen: pian tulee 150. postaus
- haluatteko jotain spesiaalia?

138.

Saatoin saada töitä.
Tai siis. Kun.

"En enää ikinä soita kellekään
muulle jos tarvitsen tuuraajaa!"

&

"Mulla saattais aueta pian 10-20h/vko
paikka. Olisitko kiinnostunut?"

Soitin äidille. Isälle. Sinulle.

Hymyilin koko kotimatkan,
kuten aurinkokin.

Edellisen työpaikan traumat
alkavat hiljalleen haaleta; kenties
en olekaan täyspaska, kuten silloin
väitettiin. ( Tai en minä tiedä -- )

Mutta kuka oikeasti voi pitää
minua hyvänä vain viidentoista
tunnin perusteella?

Hämmentää.

136.

Lääkkeet meni vaihtoon.
Tai no, puoliksi.

Lääkäri soitti tunteja myöhässä,
enkä osannut vastata mihinkään.

Turhauttaa.

Tänään meni paljon kahvia,
jota enemmän vain vettä.

Mutta tehtävät sain tehtyä
lähestulkoon ahdistumatta.

Kimble, Ihana "mössö" ja
makkarasalaatti ovat parasta
nauruterapiaa! Ja Kauris.

- -

Näin Post Scriptumina,
tyylistä poiketen: teitä on
jo kovin monta - kiitos ♥

133.

Kukaan ei tiedä, mikä
minua vaivaa.

Huomenna saan
verenpainemittarin.

Pitää seurata
tilannetta.

Ehkä lääkäri sitten,
mahdollisesti, osaa sanoa
miksi kaikki pyörii.

--

Eilen luin kielilehden
artikkeleita.

Mieli teki hihkua. Ja itkeä.
Nauroin siinä sivussa.

Olin innoissani ja
onnessani:

tätä minä rakastan!

Taisinpa lähettää muutaman
tekstiviestin liikaa.

"Hypomania päällä?"

116.

Vaniljakokis riittää
hillopurkin tekosyyksi.

Salaatti on päivän ruoka
(taas) - mutta ainakin itujen
ja raejuuston kanssa!

Luultavasti ylihuomisen jälkeen
kaipaan jälleen nollausta.

Nyt lähinnä pohdin missä
ja kenen kanssa.

Tätä viikkoa tulee taatusti ikävä.

Äh.

108.

Tämä ilta oli aivan ihmeellinen --

Aivan kuin olisin tutustunut todella
läheiseen ja mahdottoman tärkeään
henkilöön aivan alusta.

Koin sen jännityksen,
kiusallisuuden ja hermostuneisuuden,
mutta samalla tutun pirskahtelevan
iloisen, onnellisen, hyväksytyn olon.

Keskustelimme kirjallisuudesta,
analysoimme ympäröivää universumia,
kuuntelimme musiikkia ja nautimme.

Kutsun häntä Untuvaksi.

Sillä hän on pieni ja kevyt,
mutta mahdottoman pehmeä
ja miellyttävä olemukseltaan.

Tärkeä.

Elämä alkaa aina uudestaan.