94.

Asiat realisoituvat,
ja sen myötä
ahdistuskin
kasvaa.

Pitäisi lukea, päntätä,
opiskella ja vielä vähän lisää.

Kuuntelen väkivaltaista musiikkia,
vääntelehdin levottomasti tuolilla,
luen vinkkejä ja ohjeita tilanteeseen.

En halua...uskalla,
vielä. Antakaa lisää aikaa!

Tunnen olevani kamalan
yksin tämän kanssa, vaikka
tuhannet ovat samassa suossa.

Ainakin minulla on
viidesosan mahdollisuus,
eikä kahdeksantoista --

-- pää halkeaa.

93.

Basson siivittämänä eksyn
väärille, myrkyllisille
sivuille.

Tai en oikeastaan eksy
- hakeudun.

Uudet suunnitelmat alkavat
punoutua mielessäni.

Punnitsen mahdollisuuksiani
onnistua siinä sun tässä;

kokeet lähestyvät,
työt painavat päälle,
kotiakin pitäisi siivoilla.

Kuvittelin aina, että olisin vapaa
tekemään mitä vaan
muutettuani kotoa..

Että saisin täysin päättää
tekemisistäni ja menoistani.

Se on valetta.

Koskaan. Ei. Voi. Olla. Täysin. Vapaa.

Ikinä.

---

Olo on sekavampi kuin aikoihin:
en tiedä mitä tahdon, koska
kaikki haaveet huutavat
toistensa päälle.

En tiedä mikä äänistä on omani.

---

Miten voi samalla mennä niin hyvin,
mutta huonommin kuin aikoihin?

---

Sumuista.

92.

Oivalluksia:

Silmäkulmissa ei olekaan pisamia.
Naurattaa.

Minä rakastan Sinua, aivan valtavasti.
Olet lämmin.

Osasin hiljentyä, kaikki oli ikään kuin
minua varten.

En tahdo lähteä, sillä elämä
on täällä.

.

Mutta mikään ei riitä,
aina jokin on pielessä.

.

Menneisyys kummittelee satunnaisesti,
edelleen.

Haamut eivät kysy kuulumisia,
mutta kutsuja iltamiin tulee
- työpäiville, tietenkin.

.

Hyvää ja huonoa; sekavaa.