121.

Isän työkaveri sai kenkää,
toivottavasti isä ei.

Äidillä epäiltiin nivelrikkoa,
mutta onneksi vain kissalla on se.

Äidin koira linkuttaa,
välillä taas ei. Mikä lie silläkin.

Sinun keho on sekaisin,
samoin minun pääni.

"Se valittaa aika paljon",
sanoo henkilö, jolla ei itsellään
ole koskaan mitään hyvää sanottavaa.

Ja eikö ole oikeutta?

Päähän tässä hajoaa, kun
päivä toisensa jälkeen
on yhtä kamppailua.

Koko syksy yhtä vastoinkäymistä.

Josko vielä sen kymmenen
päivää jaksaisi pakertaa ja panostaa --

Sitten, jos jaksan, voin juhlia
syntymäpäivääni, joka sekin tulee
vietettyä tenttisalissa panikoiden.

Vitun mahtavaa. Tarvitsen aikalisän.

85.

Pian
elämässäni alkaa
uusi
vuosikymmen.

Vaivihkaa

huomaan kuitenkin
yrittäväni
elää muistoja
uudelleen

-

järkevyydestä viis.

Kun katson peiliin,
näen liian aikuisen
(liian sitä, liian tätä,
liian, liian, liian)
itseni.

Tahdon repäistä
ja lujaa!

Kuka oikein olen?

18.

Pian vanhenen. Tulee paljon lisää vastuuta,

mutta myös vapauksia.

Saatan muuttaa Sinun luoksesi. Tai sitten

tilanne jatkuu nykyisellään.

En tiedä.

Tiedän vain, että pääni on sekaisin. Niin,

ettei lääkärikään saa siitä selvää.

F41.9. Olen määrittelemätön.