220.

En ole koskaan ollut näin solmussa.


En tiedä olenko vain sekaisin, vai
sekoittaako yhteiskunnan odotukset pääni
- - - ehken olekaan sitä mitä luulen,
vaan todellisuudentajuni on kadoksissa.


Yritän käynnistää autoa ilman avainta
Kauramaito löytyy tiskikaapista
Menen töihin vaikkei ole vuoroa
Tiputan ainoan kurssin kun en selviä siitä


Haluaisin vaan huutaa totuuteni maailmalle,
saada hyväksynnän ja jatkaa elämää.


Mutta mitä tulee tehdä
kun ei tiedä onko sun totuus
edes totta, vai oliko sekin
vain väärää muistikuvaa



Äiti... Isä...

Puhun toivottavasti pian.

219.

minua ei ole Tarkoitettu tähän

tärisen kylmästä

aiheen Rajaaminen on mahdotonta

en ymmärrä lukemaani

haluaisin hautautua sänkyyn Ainiaaksi

kenties luovuttaa vaan

fyysinen pahoinvointi on vienyt Nälän

mutta minua ei haittaa

Sietäisikin kutistua pienentyä kaventua

en ole hyvä näin

218.

Ahdistus

Vedät naamaasi
mitä sattuu

Huojut

Eikun puuthan ne,
vaikkei tänään
edes tuule

Et oikeastaan
tiedä mitä tapahtuu

Kuka olet

Entä toi toinen
sitten?

Tää päivä oli liikaa
Ja viikko, kuukausi,
vuosi, koko elämä.

Tulevaisuus...

Ahdistusta täynnä

217.

Kun katson peiliin

näen jotain muuta

kuin mitä pitäisi

216,

Pahaa oloa
Päättämättömyyttä
Perkele

- - -

Mutta myös rohkeutta
Rikkinäisyyttä
Räjähtelyä

- - -

Teen asioita, joita en normaalisti tekisi
Ja puhdistaudun tavalla, jolla ei saisi,
koska se ei ole puhdistautumista lainkaan

- - -

Hukun
Haukon henkeä

Nyt nukahdan.