En ole koskaan ollut näin solmussa.
En tiedä olenko vain sekaisin, vai
sekoittaako yhteiskunnan odotukset pääni
- - - ehken olekaan sitä mitä luulen,
vaan todellisuudentajuni on kadoksissa.
Yritän käynnistää autoa ilman avainta
Kauramaito löytyy tiskikaapista
Menen töihin vaikkei ole vuoroa
Tiputan ainoan kurssin kun en selviä siitä
Haluaisin vaan huutaa totuuteni maailmalle,
saada hyväksynnän ja jatkaa elämää.
Mutta mitä tulee tehdä
kun ei tiedä onko sun totuus
edes totta, vai oliko sekin
vain väärää muistikuvaa
Äiti... Isä...
Puhun toivottavasti pian.
12. lokakuuta 2018
11. maaliskuuta 2018
219.
minua ei ole Tarkoitettu tähän
tärisen kylmästä
aiheen Rajaaminen on mahdotonta
en ymmärrä lukemaani
haluaisin hautautua sänkyyn Ainiaaksi
kenties luovuttaa vaan
fyysinen pahoinvointi on vienyt Nälän
mutta minua ei haittaa
Sietäisikin kutistua pienentyä kaventua
en ole hyvä näin
tärisen kylmästä
aiheen Rajaaminen on mahdotonta
en ymmärrä lukemaani
haluaisin hautautua sänkyyn Ainiaaksi
kenties luovuttaa vaan
fyysinen pahoinvointi on vienyt Nälän
mutta minua ei haittaa
Sietäisikin kutistua pienentyä kaventua
en ole hyvä näin
20. helmikuuta 2018
218.
Ahdistus
Vedät naamaasi
mitä sattuu
Huojut
Eikun puuthan ne,
vaikkei tänään
edes tuule
Et oikeastaan
tiedä mitä tapahtuu
Kuka olet
Entä toi toinen
sitten?
Tää päivä oli liikaa
Ja viikko, kuukausi,
vuosi, koko elämä.
Tulevaisuus...
Ahdistusta täynnä
Vedät naamaasi
mitä sattuu
Huojut
Eikun puuthan ne,
vaikkei tänään
edes tuule
Et oikeastaan
tiedä mitä tapahtuu
Kuka olet
Entä toi toinen
sitten?
Tää päivä oli liikaa
Ja viikko, kuukausi,
vuosi, koko elämä.
Tulevaisuus...
Ahdistusta täynnä
17. tammikuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)