Vaniljakokis riittää
hillopurkin tekosyyksi.
Salaatti on päivän ruoka
(taas) - mutta ainakin itujen
ja raejuuston kanssa!
Luultavasti ylihuomisen jälkeen
kaipaan jälleen nollausta.
Nyt lähinnä pohdin missä
ja kenen kanssa.
Tätä viikkoa tulee taatusti ikävä.
Äh.
25. lokakuuta 2014
20. lokakuuta 2014
115.
Jännitys kasvaa
ja sen mukana ahdistus.
En pysty pysymään paikoillani.
Hypin, kävelen, käyn suihkussa,
menen parvekkeelle istumaan,
mutta hetken päästä kävelen
jälleen ympäri asuntoa.
Leikkaan kissojen kynnet.
Kävelen vähän lisää.
Syömisestä ei tule mitään
- muuten varmaan oksentaisin.
Olisihan se kai ollut ihan
hyvä, sillä minua pyörryttää,
heikottaa ja tärisyttää.
Epätoivoisesti yritän vielä kerrata,
mutta ei siitä mitään tule.
Keskittymiskyky nollassa.
Apua.
ja sen mukana ahdistus.
En pysty pysymään paikoillani.
Hypin, kävelen, käyn suihkussa,
menen parvekkeelle istumaan,
mutta hetken päästä kävelen
jälleen ympäri asuntoa.
Leikkaan kissojen kynnet.
Kävelen vähän lisää.
Syömisestä ei tule mitään
- muuten varmaan oksentaisin.
Olisihan se kai ollut ihan
hyvä, sillä minua pyörryttää,
heikottaa ja tärisyttää.
Epätoivoisesti yritän vielä kerrata,
mutta ei siitä mitään tule.
Keskittymiskyky nollassa.
Apua.
19. lokakuuta 2014
114.
Vanhat tavat
nousevat pintaan.
Tosin nyt minulla on....
Houkutukset ovat
kovia.
Valmistin hillopurkin,
se rentouttaa.
Mutta entä sen loputtua?
Arkkifoneemit, infiksit, valenssi
ja antonyymit riivaavat -
jättäkää rauhaan !
En jaksaisi enää.
Ei kiinnosta.
Huomenna se on ohi.
nousevat pintaan.
Tosin nyt minulla on....
Houkutukset ovat
kovia.
Valmistin hillopurkin,
se rentouttaa.
Mutta entä sen loputtua?
Arkkifoneemit, infiksit, valenssi
ja antonyymit riivaavat -
jättäkää rauhaan !
En jaksaisi enää.
Ei kiinnosta.
Huomenna se on ohi.
18. lokakuuta 2014
113.
Minulla on nälkä.
EI – keskityn
tenttiin lukemiseen
ja juon kahvia.
Lopulta syön
pinaattia, vihreitä papuja
ja tomaattia.
Minulla on nälkä.
EI – etsin
netistä kuvia ihanista
rastapäistä.
Heikkouttani
menen ja syön
salaattia.
Taidan vältellä
velvollisuuksia
viimeiseen asti;
tenttiin lukemisen sijaan
lähden lähes
kolmen tunnin sienestysretkelle.
Ja syömisen
sijaan …
No, mitä vaan.
Voisin hukkua villapaitaani.
13. lokakuuta 2014
112.
Sydän hakkaa, kurkkua
kuristaa, huimaa, raajat
puutuvat, enkä pysty
pysymään paikoillani.
Kaikki tuntuu epätodelliselta.
Äänet sekoittuvat raskaaksi
massaksi, enkä saa mitään
luennosta irti.
Sali alkaa pyöriä yhä nopeammin
- pysähdy jo!
En saa henkeä,
oksettaa...
Pelastakaa?
111.
Pitäisi kai viimein hankkia se
vaaka - myös keittiöön,
kävellä ripeästi
pidempiä matkoja,
tehdä kaikenlaisia liikkeitä,
jotenkin vain helpottaa
tätä oloani.
Miksi olen tällainen?
Huono, liian kaikkea.
Olisinpa ja pitäisi
ovat kaksi
eri maailmaa.
Miksen saa mitään aikaiseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)