85.

Pian
elämässäni alkaa
uusi
vuosikymmen.

Vaivihkaa

huomaan kuitenkin
yrittäväni
elää muistoja
uudelleen

-

järkevyydestä viis.

Kun katson peiliin,
näen liian aikuisen
(liian sitä, liian tätä,
liian, liian, liian)
itseni.

Tahdon repäistä
ja lujaa!

Kuka oikein olen?

84.

Kauris on
kaunis, siro, ja
synkkyydessäänkin
värikäs ihminen.

Saatan olla itseni,
silti samanaikaisesti
esittäen tuhatta roolia.

Ja se on
täysin
OK.

Kiitollisuus on
väreilevää, kaunista
ja aitoa

-

kiitos.

83.

Aikamatka menneisyyteen.

Abstraktia olemista.

Savukkeiden, ihmisten,
elämän ja olemisen analysointia.

Ja ehkä vähän ..
rentoutumista.

Lucyn kanssa kaikki
on piirun verran helpompaa.

Tajusin päässeeni yli.

(Ehkä.)

82.

Keho lievästi ruhjeilla,
mutta mieli kirkkaana.

Sini-violettia
hyvää oloa
leijuu taivaalla.

Käsinkosketeltavaa,
silti hapuavaa,
onnellisuutta.

Tämän hetken voittorivi
on 776, 516, 326,
sekä 5.

Kai.

En palaisi menneeseen.

Luulisin.