215.

Sanojesi jälkeen
tavaan Janten lakia

pidättelen henkeä

en katso päin.

Tahtoisin lisätä
vielä yhden lain joukkoon:

älä luule, että olet sitä
miksi itsesi koet.

Vaihtoehtoisesti: älä luule,
ettemme voi määritellä sinua
(vasten tahtoasi).



Jos ahdistukseen voisi kuolla
niin tää varmasti olisi se hetki.

197.

Älkää tehkö kuten teen,
tehkää kuten sanon.


Sydän hakkaa
Kädet tärisee
Sormet on kohmeessa


Ajatus poukkoilee

Mitä olinkaan sanomassa?
Kylmä. Sitä varmaan.

Eikun
sittenkin

jotain muuta.


Ehkä tää on joku
jokatalvinen juttu.
Kohtahan on jo talvi.

Vaikka juurihan oli
eilen, viime viikolla,
tammikuu, 2010,
ala-aste, lapsuus.

Äskenhän en edes
ollut olemassa.

Muistatteko?

Ja minä sanon: älkää kopioiko
ahdistuksenhallintakeinojani.

195.

Mä en tiedä
Mä en tiedä
Mä en tiedä
Mä en tiedä
Mä en tiedä

Mistään

Mitään

On kylmä.

194.

Priorisoi opinnot
Pysyttele (vain) kotona
Heivaa helvettiin työt


Ole vähemmän tyhmä
Ole enemmän alistuva
Ole tossun alla


Et saa tehdä töitä
Et osaa ajatella järkevästi
Oikeastaan olet vitun tyhmä


Minä päätän kaiken


Alistu
Tottele
Ole hiljaa



(Ahdistun,
vihastun,
olen hiljaa.
En tottele.)

172.

Kurssin päättymisestä
on nyt 22 päivää.

Tentti tekemättä.

En saa aikaiseksi, kun vaan
ahdistaa. Haukon henkeäni,
päässä pyörii, itkettää ja

haluaisin Sinut jo kotiin,
käpertyä kainaloosi, vähän itkeä.

Nukahtaa, herätä huomenna,
en mennä töihin. Kellua ajassa.

Mutta ei. Ei, ei, ei.

Tämä oli tarkoitus palauttaa
eilen. Viime vuonna.

Nyt on uusi vuosi ja
hyvin taas alkaa.

"Mä toivon, että ensi vuosi
olisi sulle parempi"
"Ja mä toivon, että sä rakastat
mua myös ensi vuonna"
"Sitä ei tarvitse toivoa"

.

Miksi olen tällainen?

169.

Sitä voisi vaan luovuttaa.

Raajat on tunnottomat,
enkä pysty kääntämään päätä.

Tärisyttää, heikottaa, oksettaa,
enkä kykene keskittymään.

Jos jo nyt on tällainen olo,
niin entä huomenna sitten?

Voisin lentää tuulen mukana;

olla riepoteltavana ja vaan revetä,
hajota kappaleiksi.

Mä en ala.

135.

Lääkäri ei tiennyt mistä
huimaus johtuu.

Hemoglobiini ja sydänfilmi
olivat normaalit, verenpaine
tosin alhainen..

En minä tiedä, kaikki
on kovin sekavaa.

En jaksa. Uuvuttaa.
Kroppa hajoaa käsiin.

Niin ja huimaa.

134.

Herään aamulla:
98/65.

Koitan uudestaan:
99/67.

Minulla on kylmä,
väsyttää ja heikottaa.

116/75. 107/75.

En minä mitään
näistä tajua.





Muuta kuin että
on paha olla.

133.

Kukaan ei tiedä, mikä
minua vaivaa.

Huomenna saan
verenpainemittarin.

Pitää seurata
tilannetta.

Ehkä lääkäri sitten,
mahdollisesti, osaa sanoa
miksi kaikki pyörii.

--

Eilen luin kielilehden
artikkeleita.

Mieli teki hihkua. Ja itkeä.
Nauroin siinä sivussa.

Olin innoissani ja
onnessani:

tätä minä rakastan!

Taisinpa lähettää muutaman
tekstiviestin liikaa.

"Hypomania päällä?"

129.

Aurinko piirtää mosaiikin bussin
ikkunaan, ja minä hymyilen.

Hymyilen, vaikka eilen veri vuosi
vuolaana. Vaikka kaikkialle särkee.
Vaikka yöllä melkein oksensin ja
pyörryin kun huimasi niin.

Silti olo on jotenkin raskas,
enkä ymmärrä tätä ollenkaan.

Vaikka pääsin kaikille kursseille,
joille tahdoin. Vaikka minulla on
töitä. Ja vaikka minulla on Sinut,
kissat ja muut.

Jokin silti huolettaa.

128.

Ahdistus on hyvä katkaista
tuntien kävelylenkillä.

Jotenkin kaikki tuntuu niin kaoottiselta,
vaikka mitään ei edes tapahdu.

Kaipa sekin vaikuttaa, kun joka ilta saa
notkua seiniä pitkin, ettei kaatuisi.

Tai pyörtyisi --

Huimaa
Oksettaa

Sydän heittää volttia.

Huomenna hurja määrä eri kokeita,
EKG mukaanlukien - sitten töihin.

Tätä tää on.

115.

Jännitys kasvaa
ja sen mukana ahdistus.

En pysty pysymään paikoillani.

Hypin, kävelen, käyn suihkussa,
menen parvekkeelle istumaan,
mutta hetken päästä kävelen
jälleen ympäri asuntoa.

Leikkaan kissojen kynnet.

Kävelen vähän lisää.

Syömisestä ei tule mitään
- muuten varmaan oksentaisin.

Olisihan se kai ollut ihan
hyvä, sillä minua pyörryttää,
heikottaa ja tärisyttää.

Epätoivoisesti yritän vielä kerrata,
mutta ei siitä mitään tule.

Keskittymiskyky nollassa.

Apua.

16.

Eilen olin taivaassa,
mutta tänään
on jo aamusta asti Mörkö
kuristanut minua.

Pakko kävellä enemmän
ja syödä vähemmän -
jospa vähän paremmin olisin.

Väliäkö huimauksella, sivuuta päänsärky.
Ne on heikkoja varten.

Ethän koskaan lopeta ehdoitta rakastamista?

9.

Huimaus. Hurina. Kylmyys.

Ehkä vaaleanpunaharmaat punaraidalliset eivät sovikaan?

Väsymys. Huimaus.

Ehkä en vain ole nukkunut tarpeeksi?

Mutta kaikki on niin keskeneräistä.


Tulisitpa pian.