175.

Katson lentävän lautasen
suhahtavan ikkunan ohi.

"Uskotko johonkin salaliittoteoriaan?"

En, mutta sain juuri käännöksen,
kielen X läksyt, kaksi novellia ja
vielä yhden asian tehtyä.

Kello on lähes kaksi, mutta
huomenna on vain yksi luento.

Ja klinikka.

Ja syöminen.

Biletän yksin keittiössä toivoen
etten herätä alakertaa. Samalla, jostain
syystä, toivon joskus uskaltavani kirjoittaa
tänne [tai jonnekin muualle] toisella kielelläni.

Mutta minuun on
ohjelmoitu häpeä.

- - -

Minulle suositellaan psykoterapiaa,
en vaan tiedä hyötyisinkö siitä.

- - -

Haaveilen tatuoinnista.

159.

Tulkitsen sen,
ettei minun herkkujani
ole säästelty siten, ettei
minun mieliteoillani ole väliä.

Ei ole väliä, vaikka minä olen
ruuan maksanut, ei ole väliä vaikka
olisin noita rasvalastuja nytten tahtonut --

Niistähän lihoo, ja minä
olen I S O

Ei väliä vaikka tilasinkin
S-kokoisen mekon

Ei väliä, vaikka mahdunkin
isän teini-iän housuihin..

Millään ei ole väliä, sillä
implikaationa on, ettei minun tulisi
syödä tuollaista paskaa - varsinkaan
vihannespizzan ja herkkufoccacian jälkeen.

Tahtoisin huomauttaa tästä,
mutta silloin olisin ahne --

ei mikään herkkujen määrä riitä minulle.

Miksi olen näin hankala?

(Ja miksei sitä oteta huomioon?)

Sä naurat,

mä voisin juoda lasillisen.

158.

Se on sitä kun ahdistaa,
eikä saa mitään järkevää aikaiseksi.

Sormenpäät näppäilystä kipeät,
mutta paperilla vain tyhjää.

Eilen oli verta hikeä kyyneliä -
eli aika normaali työpäivä.

Avasin tölkin jos toisenkin, enkä
ajatellut nytkään vastustaa. Pleikkarin
ohjain istuu kovin kutsuvana tässä vieressä,
ja se onkin mieluisampaa seuraa kuin essee olisi.

Ei musta ole opintoihin
tai vähän alkaa tuntua siltä.

Muut kyllä saavat aikaiseksi,
minä vaan nysvään.

Plääh.

157.

mä kuuntelen ekstaasinappia
ja elokuvaa; iloista pientä pilleriä

pehmeät melodiat
ja hailakat värit
täyttävät pääni

nyt on inspiroitunut olo,
mut enhän mä silti saa tota
leikkihakemusta tehtyä

- - ja jos sitä kirjoittaisinkaan,
paistaisi oloni kyllä läpi - -

seuraavaksi metsässä polkat,
ja niin jo tanssii housuni kuviotkin

huomenna matkustan islantiin
lähtemättä helsingistä

- - -

tiedättekö sen olon kun vaan...
uppoutuu - koko ympäröivään maailmaan

tavallaan heiluu tuulen mukana,
vaikkei liiku paikaltaan

huojuu, ja välillä tuntuu
kuin istuisi omassa sylissä

tai tanssisi paljain jaloin pellolla,
vaikkei edelleenkään ole liikkunut mihinkään

ehkä ette

- - -

.

- - -

inspiration by pomegranate-lime
and raspberry-cranberry

thank you

146.

Punaviiniä muovihupulla
ja kevyttä elektropoppia.

Karjalanpiirakoita oikealla ruiskuorella
ja tärkeää aikaa hyvän ystävän kanssa.

Kissoja,
enemmän kuin
mitä itselläni on.

Vichyä ja lisää viiniä - ja vau!

Nauroin, kierin, nautin --

Enkä muista milloin oli viimeksi
tällainen olo. Että elän ja oikeasti
olen olemassa; Tietenkin olen sitä
aina. Mutta ikään kuin... Niin.

En osaa selittää ja nää
syntikka-aallot vie mut
jonnekin, mitä en ole
aiemmin tuntenut.

Ei me mitään elokuvaa Lucyn kanssa
katsottu. Vähän animea ja paljon musiikkia.
Ja Skip-Boa - sitä ei saa unohtaa!

Oikeastaan kaikki on aika hyvin nyt,
vaikka vastoinkäymisiä on liikaakin.

Nyt tanssin.

127.

Jo yksi kuohuviinilasi
nousee päähän.

Töissä meni pitkästä aikaa
oikein leppoisasti - melkein
kuin ei edes olisi töissä!

Vuosi vaihtui Sinun kainalossa
kahden pörrökissan välissä.

Ei paha, ei ollenkaan.

Olisin tosin halunnut vielä
punaviiniä.

Mutta Gurren Lagann jatkuu --