Se on sitä kun ahdistaa,
eikä saa mitään järkevää aikaiseksi.
Sormenpäät näppäilystä kipeät,
mutta paperilla vain tyhjää.
Eilen oli verta hikeä kyyneliä -
eli aika normaali työpäivä.
Avasin tölkin jos toisenkin, enkä
ajatellut nytkään vastustaa. Pleikkarin
ohjain istuu kovin kutsuvana tässä vieressä,
ja se onkin mieluisampaa seuraa kuin essee olisi.
Ei musta ole opintoihin
tai vähän alkaa tuntua siltä.
Muut kyllä saavat aikaiseksi,
minä vaan nysvään.
Plääh.
En mäkään saa mitään aikaiseksi... Inhottavaa, tuntuu että oon vaan laiska, jotenkin huono ihminen... mutta sä et ole, jos susta siis tuntuu yhtään samalta! Sulla on vaikeaa, ja se on kyllä ihan hyvä syy olla saamatta mitään aikaan.
VastaaPoistaTuntuu vaan jotenkin siltä, että ei mulla tulis olla vaikeeta. Että ihan itse olisin keksinyt tämän ahdistuksen ja itse sen itselleni aiheuttanut. Koska mullahan on kaikki mistä ikinä saattaisi haaveilla - vieläpä näin nuorena: oma iso ihana (vuokra)koti, pitkä vakaa parisuhde, kaksi ihanaa karvalasta, sekä opiskelu- ja työpaikkakin.
Poista...Mutta eihän se tietenkään tarkoita, että aivokemiat olisi kunnossa, tai että aina jaksaisi hymyilyttää. Osastostakaan ei ole kuin vajaat puolitoista vuotta. Välillä mietin vaadinko itseltäni liikaa, pohjalla käymisestä ei kuitenkaan ole kamalan kauaa.
--
No, tässä taas näitä löpinöitä. Harmi, että sulla on samankaltaisia tuntemuksia :( toisaalta toki on helpottavaa tietää, ettei yksin kamppaile tällaisten ajatusten kanssa. Paljon voimia, ja koita edes välillä olla armomllinen itsellesi ♥ Kiitos kommentista!