212.

Pyrin syömään aamiaiseksi
tuorepuuroa siemenillä joka aamu
(tänään tosin ahdisti liikaa)

Pyrin käymään ulkoilemassa
edes pari kertaa viikossa
(aina en kykene, mutta yritän)

Pyrin saamaan tarpeeksi unta
(käytännössä määrä kuitenkin vaihtelee
kolmen ja yhdentoista tunnin välillä)

Hakeuduin takaisin hoidon piiriin
ja huomenna olisi taas tapaaminen

Lopetin työt

- - -

Vaikka teen asioita
oman hyvinvointini eteen,
tuntuu että olo vain pahenee.

Koti ei ole koti
Täällä ei ole hyvä
Kukaan ei voi hyvin

- - -

Entä jos oikeasti vaan muuttaisit?

Mä en voi elää paikassa,
jossa mun ei anneta nukkua
öitäni rauhassa. Enkä sellaisessa,
jossa paiskotaan ovia ja ollaan
jatkuvasti räjähdysalttiina.

Entä jos oikeasti vaan muuttaisit?

Tai minä.

208.

Eikö tää olo vois jo mennä ohi?


Haaveilen omasta
telkkarista
sängystä
kirjahyllystä
lipastosta

Ajasta

Kissat mulla on jo
ja sohva

Tiskikonetta unohtamatta




Mitä mä teen
Mitä mä teen
Mitä mä teen

Ei tällaista saa ajatella



En mér líður ekki vel.

196.

Me puhutaan.
Mä puhun.

Katsot kännykkää,
oot hiljaa.

Taas puhutaan.



Tottakai on helpompaa
asua yksin. Tietenkin on
helpompaa ajatella vain itseä.

Totta vitussa monikin
asia olisi helpompi
silloin.


Mutta ei kaikki.

Joten eikö
eikö nyt kuitenkin
eikö vielä yritettäisi

Eikä alettaisi etsiä
niitä omia yksiöitä
ihan vielä

184.

Minusta ei kuulemma näe,
että itseluottamukseni on
hajalla. Ne sanovat, että
vaikutan itsevarmalta ja
kovin määrätietoiselta.

Todellisuus on toinen.

Oikeasti istun yksin, hiljaa,
ajatuksiini uppoutuneena.
Jätän sanomatta asiat, jotka
olisivat ne tärkeimmät minun
eloonjäämiseni kannalta.

En elä kuten opetan - -

Kommunikaatio on avainsana
elämään. Mutta mitä jos siihen
ei pysty? On liian käppyrällä;
ahdistunut, lytyssä, eksyksissä.

Tieto ei näy käytännön tasolla.

Tunteet vie mua.

Suurimmilta osin koostun
varovaisuudesta, miellyttämisen
halusta, täydellisyyteen pyrkimisestä
ja epävarmuudesta. Ahdistuksesta,
masennuksesta sekä - -

(luoja kun ahdistaa, ettei tämäkään teksti ole symmetrinen)

Mutta mä myös haaveilen -
kun vaan tietäisi mistä.

Ja kenen kanssa.

182.

Eilen ei tuntunut
miltään.

Tänään ahdistaa.

Olen kyllä tehokas,
tai ainakin semi-,
mutta silti tuntuu
aivan päinvastaiselta.


Kotona oleminen ahdistaa,
pakko päästä ulos.


Sä vaan tiuskit
ja murahtelet,
vaadit liikoja
ja koitat hallita.


Eikä sua kiinnosta
tehdä mitään,
tavata mun perhettä,
edes mua.

En mä tiedä mitä tehdä,
en mä kelpaa kuitenkaan.


Poispoispoispois - - -

172.

Kurssin päättymisestä
on nyt 22 päivää.

Tentti tekemättä.

En saa aikaiseksi, kun vaan
ahdistaa. Haukon henkeäni,
päässä pyörii, itkettää ja

haluaisin Sinut jo kotiin,
käpertyä kainaloosi, vähän itkeä.

Nukahtaa, herätä huomenna,
en mennä töihin. Kellua ajassa.

Mutta ei. Ei, ei, ei.

Tämä oli tarkoitus palauttaa
eilen. Viime vuonna.

Nyt on uusi vuosi ja
hyvin taas alkaa.

"Mä toivon, että ensi vuosi
olisi sulle parempi"
"Ja mä toivon, että sä rakastat
mua myös ensi vuonna"
"Sitä ei tarvitse toivoa"

.

Miksi olen tällainen?

165.

Kuukautta vajaa neljä vuotta.

Aika hurjaa jos oikein ajattelee -
olen ollut vasta kuudentoista
kun Me ensi kerran tavattiin.

Vasta täyttänyt, kai..
Vai aikaisemmin jo?

Ei näitä voi muistaa.

Mutta muistat kyllä, että Sinun
tulee viedä minut "juottolaan"
kun merkkipäiväni koittaa.

Muistat monia asioita.

Olet myös pitänyt lupauksesi:
saan puhua miten vaan
(käyttää äidinkieltäni)
ja näyttää miltä vaan.

Saan olla oma itseni.

Toki olen silti eksyksissä
ja epävarma,
mutta ainakin voin olla
sitä vähän turvallisemmin.

Bussin ovessa sen sijaan on oksennusta.

131.

Tänään oli kai
ihan hyvä päivä.

Uninen.

"Ihana pieni kulta",
sanoit. Upposin.

Nukahdin.

Oli lämmin, enkä
halunnut nousta.

Tänään en jaksa välittää asioista,
jotka minussa on vikana.

Sain vitosen
ja palkkaa.

Hyvää yötä.

110.

Ajatukset pyörivät
isojen kysymysten
ja päätösten äärellä.

Mitä jos minä mahdollistaisinkin
vakaamman, meidän yhteisen
tulevaisuuden -- ?

Mutta miten ja milloin
- vai odotanko vaan?

Apua..

100.

Me saimme uuden asunnon.
Me saimme myös opiskelupaikat
- ihan pian olemme yliopistossa!

Meidän elämä on alkanut
taas maistua ihan elämältä.

Ja ehkä pienesti saatan odottaa,
että toteutat unenpöhnäisen mukalupauksesi
kesänjälkeisistä unelmista.

Samalla kuitenkin saatan Sinut
turhautumisen partaalle.

"Voisitko vielä katsoa onko mulla herätys..?"
"Toi oli jo seitsemäs kerta."
"No mutta jos kuitenkin? Tai sitten mä katson."

Se viisitoista kertaa ei riitä,
heräilen kuitenkin tarkistamaan.

Kädet täytyy myös pestä,
mieluiten vähän liian usein
- ihan vain varmuuden vuoksi.

Ja jostain todella ihmeellisestä syystä
en usko avainten olevan mukana,
vaikka ne kädestäni roikkuvatkin.

Uusi elämä, kaikilta osin.

92.

Oivalluksia:

Silmäkulmissa ei olekaan pisamia.
Naurattaa.

Minä rakastan Sinua, aivan valtavasti.
Olet lämmin.

Osasin hiljentyä, kaikki oli ikään kuin
minua varten.

En tahdo lähteä, sillä elämä
on täällä.

.

Mutta mikään ei riitä,
aina jokin on pielessä.

.

Menneisyys kummittelee satunnaisesti,
edelleen.

Haamut eivät kysy kuulumisia,
mutta kutsuja iltamiin tulee
- työpäiville, tietenkin.

.

Hyvää ja huonoa; sekavaa.

90.

"Mä sanoisin, että mä sanoisin 'Joo'
kesän jälkeen."

Uni tuli hymyn saattelemana,
kun sanasi kaikuivat
päässäni.

"Se on asia, jota minä
tahdon."

Samoin.

89.

Yksinäisyys, nukahtaminen,
ja ehkä ihan vain minä,
ahdistaa.

Kun et ole lähellä, koen
.....eroahdistusta?

Tuntuu kuin jumittaisin
samoja raiteita yhä uudelleen.

Toisaalta voin tuntea
tulevaisuuden jo ovella:
Me - aina ja aina..

Kaipaan tiettyä varmuutta.

Joko pian?

82.

Keho lievästi ruhjeilla,
mutta mieli kirkkaana.

Sini-violettia
hyvää oloa
leijuu taivaalla.

Käsinkosketeltavaa,
silti hapuavaa,
onnellisuutta.

Tämän hetken voittorivi
on 776, 516, 326,
sekä 5.

Kai.

En palaisi menneeseen.

Luulisin.

80.

Hassua kuinka edelleen
puin lähes kolmen vuoden
takaista välirikkoa.

Huono äitisuhdetta,
lasista lapsuutta.

Mutta se on mennyttä:
ollutta ja unohtunutta.

Sillä nykyään, niin
kliseistä kuin kaikki onkin,
on Meitä takana
750 rakkaudentäyteistä,
ihanaa päivää.

"Aika on mennyt niin nopeasti."

Eihän se lopu kesken?

18.

Pian vanhenen. Tulee paljon lisää vastuuta,

mutta myös vapauksia.

Saatan muuttaa Sinun luoksesi. Tai sitten

tilanne jatkuu nykyisellään.

En tiedä.

Tiedän vain, että pääni on sekaisin. Niin,

ettei lääkärikään saa siitä selvää.

F41.9. Olen määrittelemätön.

11.

Enää kaksi yötä.
Mahdottoman pitkää
ja odotuksentäyteistä yötä.
Sitten Meille tulee kissa.
 
Pieni kissa, jonka nimi on Piki.