178.

Mä en tiedä mitä ajatella.

Mielialat vaihtelee
Mielipiteet vaihtelee
Mieliteot vaihtelee

- - -

En jaksaisi oikein mitään,
huolettaa liikaa. Ja väsyttää.

Tänään pitäisi selvitä mikä
kissaa vaivaa, sekä mun isää

- Sinun vaivasi selviää vasta
myöhemmin. Täytyy odottaa.

- - -

Voisiko kaikki
vaan olla terveitä?

Mukaan lukien
mun pää.

- - -

Kaksi viikkoa Norjaan.

177.

"Sellasta soittelisin, että pitäisi
tuo huominen aika perua kun
en mä pääse sittenkään..."

Paskanmarjat.

En halua mennä.
En enää mene.

Asiat rullaa liian nopeasti
enkä mä ole valmis siihen.

Tuntuu että multa vaan odotetaan,
että jatkan terapiaa. En jaksa.

En jaksa laittaa sitä
isoa ratasta liikkeelle
koska pelkään
ettei se enää pysähdy.

En jaksa tehdä sitä,
koska en ole varma
pystynkö, voinko tai
haluanko sitoutua.


Haluan miettiä asiaa rauhassa.


Haluan päättää asiakkuuteni.

176.

...antakaa kun jatkan.

- - -

Mä kuuntelen osastomusaa,
bassot täysillä kuinkas muutenkaan.

Ja kesämusaa. Ikävöiden.

Me jo puhuttiinkin tästä, mut ihan tosi;
vois vaan olla mökki ja me ja helvetin
hyvää ruokaa. Ja joku söpö lisko.

 - - -

Ja mä tosissani vaan palan halusta
nolata itseni kirjoittaa oppimillani kielillä.

- - -

Elämä on hankalaa.

Tavallaan rakastan talvea, mutta toisaalta
syksyinen trumpetti houkuttelee muualle.

- - -

Ollapa enemmän tunteja vuorokaudessa.

175.

Katson lentävän lautasen
suhahtavan ikkunan ohi.

"Uskotko johonkin salaliittoteoriaan?"

En, mutta sain juuri käännöksen,
kielen X läksyt, kaksi novellia ja
vielä yhden asian tehtyä.

Kello on lähes kaksi, mutta
huomenna on vain yksi luento.

Ja klinikka.

Ja syöminen.

Biletän yksin keittiössä toivoen
etten herätä alakertaa. Samalla, jostain
syystä, toivon joskus uskaltavani kirjoittaa
tänne [tai jonnekin muualle] toisella kielelläni.

Mutta minuun on
ohjelmoitu häpeä.

- - -

Minulle suositellaan psykoterapiaa,
en vaan tiedä hyötyisinkö siitä.

- - -

Haaveilen tatuoinnista.