- - -
Mä kuuntelen osastomusaa,
bassot täysillä kuinkas muutenkaan.
Ja kesämusaa. Ikävöiden.
Me jo puhuttiinkin tästä, mut ihan tosi;
vois vaan olla mökki ja me ja helvetin
hyvää ruokaa. Ja joku söpö lisko.
- - -
Ja mä tosissani vaan palan halusta
- - -
Elämä on hankalaa.
Tavallaan rakastan talvea, mutta toisaalta
syksyinen trumpetti houkuttelee muualle.
- - -
Ollapa enemmän tunteja vuorokaudessa.
Suosittelen ainakin antamaan mahdollisuuden psykoterapialle. Jos siitä jotain hyötyjä etsitään, niin ainakaan pää ei välttämättä kosahda niin helposti, kun tietää saavansa purkaa jollekkin pian. Lisäksi myös se, että siitä saisit todennäköisesti sen pidempiaikaisen terapeutin, johon oikeasti yrittää rakentaa sitä luottamussuhdetta ilman, että pelkää terapeutin pian taas vaihtuvan uudelleen. Itse sain psykoterapiasta myös pieniä apuvälineitä ahdistuksen käsittelyyn, sekä sellaiseen pieneen itsensäpsyykkaukseen. (Paskaa on vain se, että unohdin ne tosin sillä sekunnilla kun psykoterapiani lopetettiin, johtunee täysin toki itsestäni).
VastaaPoistaMillä kielillä haluaisit kirjoittaa?
Ja täällä toinen, joka haaveilee tatuoinnista. Olen nyt vuoden odottanut korvausrahojani pienestä pahoinpitelystä, joka tapahtui puolitoista vuotta sitten. Ne rahat suunnittelin sijoittavani uuteen leimaan, edellisestä on jo liian pitkä aika. Pientä kuumeilua ilmassa.
Anteeksi aivan liian pitkäksi venähtänyt vastausaika!
PoistaMutta siis. Joo. Tämänhetkinen terapeuttini kokosi minulle tietopaketin psykoterapiasta, sen eri suuntauksista yms. ja oltiin jo varattu lääkäriaikakin tästä keskustelemiseen. Sitten iski epävarmuus, paniikki ja ahdistus ja menin perumaan ajan.
Nyt en tiedä mitä tekisin. Tai no tiedän, mutten tiedä onko se oikea ratkaisu. En vaan jaksa etsiä terapeuttia, nähdä sitä vaivaa että oikeasti joutuu ottamaan selvää asioista ja käyttää paljon aikaa siihen - kun ei mulla ole aikaa. En ehdi edes kaikkia koulutöitänikään tekemään. Jes.
Pitkäaikainen terapeutti olisi tietenkin hyvä puoli, nykyinenkin kertoi olevansa määräaikaisella sopimuksella palkattu... Huoh.
---
Mä aikoinaan sain noita ahdistuksenhallintakeinoja osaston fysioterapeutilta, mutten oikein ikinä ole osannut hyödyntää niitä. Mä en ahdistuksen iskiessä kykene itse rauhoittamaan itseäni, mikä on aika paskaa, koska en tahtoisi olla noinkin riippuvainen muista. Minkäs tekee..
---
Ja voi ei!! Kamala kuulla sun joutuneen tuollaiseen tilanteeseen.. Väkivalta on ahdistavaa ja pelottavaa ja kamalaa ja -- niin. Toivottavasti olet jokseenkin päässyt asian yli! Toivon myös, että saisit ne rahat. Saisit sijoittaa ne itseesi ja omaan hyvinvointiisi.
(Ja tää olisi mun ensimmäinen tatuointini, joten täytyy vielä pohdiskella asiaa. Hui!)
Tajusinpa jättäneeni vastaamatta yhteen kysymyksistäsi. Vastaus tosin selviää uusimmasta postauksesta, joten toivottavasti ei haittaa!
Poista