218.

Ahdistus

Vedät naamaasi
mitä sattuu

Huojut

Eikun puuthan ne,
vaikkei tänään
edes tuule

Et oikeastaan
tiedä mitä tapahtuu

Kuka olet

Entä toi toinen
sitten?

Tää päivä oli liikaa
Ja viikko, kuukausi,
vuosi, koko elämä.

Tulevaisuus...

Ahdistusta täynnä

213.

Miten voi olla niin vaikeaa kirjoittaa
yksi kolmekirjaiminen sana?

Tai tarkemmin sanottuna nimi.

Ahdistaa, mutta tein sen. Otan
askeleita suuntaan, joka
toivottavasti on minulle oikea.

En tiedä
En tiedä
En tiedä

Ahdistaa.

Mutta tein sen.

206.

Sä odotat odotat odotat
että jokin alkais vaikuttaa


Joltain
Jotenkin


Implikoin asioita,
mutten kerro mitään.



Basso jytää korvissa
makaan kylmällä lattialla pimeässä
ja haaveilen jostain muusta



Olo on kuin reilut
kolme vuotta sitten

En kestä, en tiedä,
en halua, en osaa


Mutta olenpahan sanonut sen ääneen

202.

Kaipaan pois

poispoispoispois

Jos ei olisi töitä,
maksaisin sen reilut 200 €
ja olisin aamulla jo matkalla

Jeg savner Oslo
og Norge
og norsk

Katson kesäkurssitarjontaa
tietäen ettei lähteminen ole
mahdollista vielä yli vuoteen

Ja se masentaa.

Ehkä mä vaan lopetan työt,
laitan opinnot jäihin, hylkään
kissat ja perheen ja Toisen
ja lähden ilmoittamatta kellekään


Tai sitten...

185.

Kevät herää
minussakin pikkuhiljaa.

Sain kakkosen yhdestä kurssista
ja olen tietyllä tapaa jopa tyytyväinen.

Vaikken ihan.

Ensi torstaina on Untuvan
syntymäpäivä, mennään Lucyn kanssa
sinne ja rentoudutaan. Tehdään ruokaa.
Värjäillään hiuksia. You know, the usual.

Mutta sillä päivällä on
minulle suuri merkitys:
ei enää luentoja - enää yksi
essee, (joka on mahdoton).

Vapaus,
melkein.

En jaksaisi enää, vaikka
suurin osa on yhä tekemättä.

On analyysia, tenttiä,
esseetä.. Kurssi-ilmoittautumiset.

Enkä tiedä
niistä mitään.

Stressaa.

En osaa ottaa otetta elämästä.

180.

Hei! Det var kjempefint i Norge.

Jeg vågede til og med snakke litt norsk.
Det var ganske skremmeligt men jeg syns jeg
klarte meg greitt. Kanskje kan jeg begynne
å skrive/snakke norsk oftere - hvem vet!

Sannsynligvis gjør jeg det nok ikke her.

- - -

Että sellaista.

Todellisuus iski palattuani
kovemmin kuin osasin odottaa.

Liikaa tekemistä. Ja väärä kieli
- sekä ympärilläni että tehtävissä.

Aika ei riitä millään, eivätkä
ihmiset pidä lupauksiaan.

- - -

Jeg vil tilbake. Bort herfra.

176.

...antakaa kun jatkan.

- - -

Mä kuuntelen osastomusaa,
bassot täysillä kuinkas muutenkaan.

Ja kesämusaa. Ikävöiden.

Me jo puhuttiinkin tästä, mut ihan tosi;
vois vaan olla mökki ja me ja helvetin
hyvää ruokaa. Ja joku söpö lisko.

 - - -

Ja mä tosissani vaan palan halusta
nolata itseni kirjoittaa oppimillani kielillä.

- - -

Elämä on hankalaa.

Tavallaan rakastan talvea, mutta toisaalta
syksyinen trumpetti houkuttelee muualle.

- - -

Ollapa enemmän tunteja vuorokaudessa.

175.

Katson lentävän lautasen
suhahtavan ikkunan ohi.

"Uskotko johonkin salaliittoteoriaan?"

En, mutta sain juuri käännöksen,
kielen X läksyt, kaksi novellia ja
vielä yhden asian tehtyä.

Kello on lähes kaksi, mutta
huomenna on vain yksi luento.

Ja klinikka.

Ja syöminen.

Biletän yksin keittiössä toivoen
etten herätä alakertaa. Samalla, jostain
syystä, toivon joskus uskaltavani kirjoittaa
tänne [tai jonnekin muualle] toisella kielelläni.

Mutta minuun on
ohjelmoitu häpeä.

- - -

Minulle suositellaan psykoterapiaa,
en vaan tiedä hyötyisinkö siitä.

- - -

Haaveilen tatuoinnista.

173.

Lounastreffit kaverin kanssa perjantaina
sai mut heräämään jonkinlaisesta horroksesta.

(Että sen pitikin tapahtua yhdeltä yöllä..)

- - Nyt mä saan tän tehtyä,
perkele! Sitten loma.

Perjantaina myös myöhäiset pikkujoulut
työporukan kanssa. Toisena päivänä
viiniä ja pelejä muussa seurassa.

Kyllä. Tämän mä olen nyt ansainnut.

Tai kohta. Ensin
tentti loppuun.

Mun täytyy ryhdistäytyä.
Mun täytyy luottaa itseeni.
Mun täytyy saada tää tehtyä.

Mun täytyy saada lomailla.

168.

Mä haluan jotain muutosta mun elämään.



Kurssikaveri kertoi metsästäneensä minulle
vegaanisia suklaarusinoita joululahjaksi - unessaan.



"Sä oot niin laiha. Mä melkeen halaan vaan
iteäni kun sä oot niin pieni."



Mua ei enää stressaa koulujutut. Olo on enemmänkin
tunnoton, turtunut. Mua ei enää kiinnosta miten tentit menee,
kunhan ne vaan menee. Pois, niin ettei tarvitsisi uusia.



Klinikalla kyseltiin onko ollut psykoottisia/
dissosiatiivisia oireita. Sanoin ettei.



(Koska kukaan ei ole vielä kysynyt että mitä hittoa mä selitän.
En mä aina muista onko joku tapahtunut unessa vai oikeasti,
mutta niin kauan kun mä oon hiljaa niin kukaan ei tiedä.
Ei musta tarvitse olla huolissaan, ei. Ainakaan vielä.)



Parin kuukauden intensiivijakson jälkeen
asiakkuuteni lopetetaan.



Parin viikon päästä joululoma viimein alkaa.



Enää 41 päivää. Tai 40, riippuen miten laskee.

166.

Otin kuvan itsestäni.

Täytyi juosta peilille
ja varmistaa, etten minä
näytä tuolle.

Palasin peilin ääreen
vielä muutamasti
vain hämmentyäkseni;

näytin
joka
kerta
erilaiselta.

Laitoin koulutyöt pois,
aloin värittää ja totesin,
että laatikko on tyhjä.

Ja sen, että enää 56 päivää.

Ja sen,
että.. mitä?

En jaksa odottaa, että
nämä muutamat kriittiset viikot
ovat vihdoin kuluneet.

Sitten koittaa vapaus - - -

164.

Pää lyö tyhjää.

Niin tyhjää, että luennolla
professorin ääni kaikui
korvasta toiseen, puolelta
toiselle, edestakaisin.

Väsymys on kova, tuntuu
kuin kirjaimet hyppisi silmille.

Mutta eilen ostin itselleni
supermegajättitärkeän
.pdf-tiedoston!

Enää 64 päivää.
 
Kyllä mä kestän.

157.

mä kuuntelen ekstaasinappia
ja elokuvaa; iloista pientä pilleriä

pehmeät melodiat
ja hailakat värit
täyttävät pääni

nyt on inspiroitunut olo,
mut enhän mä silti saa tota
leikkihakemusta tehtyä

- - ja jos sitä kirjoittaisinkaan,
paistaisi oloni kyllä läpi - -

seuraavaksi metsässä polkat,
ja niin jo tanssii housuni kuviotkin

huomenna matkustan islantiin
lähtemättä helsingistä

- - -

tiedättekö sen olon kun vaan...
uppoutuu - koko ympäröivään maailmaan

tavallaan heiluu tuulen mukana,
vaikkei liiku paikaltaan

huojuu, ja välillä tuntuu
kuin istuisi omassa sylissä

tai tanssisi paljain jaloin pellolla,
vaikkei edelleenkään ole liikkunut mihinkään

ehkä ette

- - -

.

- - -

inspiration by pomegranate-lime
and raspberry-cranberry

thank you

150.

Kahvikuppi, toinen, kolmas.
Tai mitä hittoa - antakaa vaan
koko pannullinen!

Enemmän, enemmän, enemmän.

Neljän seinän sisällä makaaminen
alkaa jo kyllästyttää - -

Tahdon ulos. Hyppiä, juosta,
bongailla lintuja ja hengittää kevättä.

Vielä vähän sitä kahvia.

Ja seuraa, kiitos. Vaikka kyllähän
kissat kiehnäävät, ja Sinäkin olet.

Taisin nähdä ihmisiä viimeksi pääsiäisenä.

146.

Punaviiniä muovihupulla
ja kevyttä elektropoppia.

Karjalanpiirakoita oikealla ruiskuorella
ja tärkeää aikaa hyvän ystävän kanssa.

Kissoja,
enemmän kuin
mitä itselläni on.

Vichyä ja lisää viiniä - ja vau!

Nauroin, kierin, nautin --

Enkä muista milloin oli viimeksi
tällainen olo. Että elän ja oikeasti
olen olemassa; Tietenkin olen sitä
aina. Mutta ikään kuin... Niin.

En osaa selittää ja nää
syntikka-aallot vie mut
jonnekin, mitä en ole
aiemmin tuntenut.

Ei me mitään elokuvaa Lucyn kanssa
katsottu. Vähän animea ja paljon musiikkia.
Ja Skip-Boa - sitä ei saa unohtaa!

Oikeastaan kaikki on aika hyvin nyt,
vaikka vastoinkäymisiä on liikaakin.

Nyt tanssin.

140.

Tekemäni UMK-tärppilista
aiheuttaa vahvoja viboja ja
tahtoo tanssittaa.

Kupliva into pulppuaa sisälläni,
enkä millään malttaisi odottaa
m i t ä ä n !

Pian on mahdollisuus tanssia,
ja hetkeksi unohtua rytmiin.

Mutta ensin
velvollisuudet
kutsuvat.

Tuu jo viikonloppu!

- * - * - * - * -

Näin post scriptumina, tyylistä
jälleen poiketen: pian tulee 150. postaus
- haluatteko jotain spesiaalia?

116.

Vaniljakokis riittää
hillopurkin tekosyyksi.

Salaatti on päivän ruoka
(taas) - mutta ainakin itujen
ja raejuuston kanssa!

Luultavasti ylihuomisen jälkeen
kaipaan jälleen nollausta.

Nyt lähinnä pohdin missä
ja kenen kanssa.

Tätä viikkoa tulee taatusti ikävä.

Äh.

114.

Vanhat tavat
nousevat pintaan.

Tosin nyt minulla on....

Houkutukset ovat
kovia.

Valmistin hillopurkin,
se rentouttaa.

Mutta entä sen loputtua?

Arkkifoneemit, infiksit, valenssi
ja antonyymit riivaavat -
jättäkää rauhaan !

En jaksaisi enää.
Ei kiinnosta.

Huomenna se on ohi.

105.

Yhtäkkiä iski pelko,
kateus ja kaipuu.

Muutokset elämässä saivat
ikävöimään niin sanotusti
vanhoja hyviä aikoja.
Sen aikaisia ystäviä.

Vaikka semmoisia ei ollutkaan.

Päivittäin tulee kaloreita
reippaasti alle suositellun.

Leijun pilvissä, aivan
kuten vuosi sitten.
Seuranani Lucy ja Kauris.

Suunnittelen tulevaa.
Toivon Sinun korjaavan minut
- saavasi minut onnelliseksi.

Mutta saatan olla
liian hajalla.

Se jää nähtäväksi.

104.

Ahdistus saa ajatukset
palaamaan entiseen.

Samalla kun poistan
menneisyyteni jälkiä,
alan omalla tavallani
kaivata sitä.

Keveyttä, kontrollia, huumaa.

Näyttäisin ja tuntuisin
paremmalta.
Olisin ja kokisin
paremmin.

Nyt vain odotan inspiraatiota.