190.

Leijun

virnistän

puhun.

Enkä osaa
käyttää tätä
näppäimistöä.

Huojun pehmeässä
usvassa


Se hyväilee,
näyttää tien
painottomuuteen

En ole tässä, olen...
olen...

Transsissa, rytmissä,
pumpulissa ja
tässä.

Tässä. Ja nyt.

Sunnuntain
ja maanantain
välisenä yönä,
eikä se edes

ole väärin.

Se on:

vapaus

painottomuus

tunnottomuus

nautinto

Tätä enemmän.
Ja vähemmän arkea,

kiitos.

157.

mä kuuntelen ekstaasinappia
ja elokuvaa; iloista pientä pilleriä

pehmeät melodiat
ja hailakat värit
täyttävät pääni

nyt on inspiroitunut olo,
mut enhän mä silti saa tota
leikkihakemusta tehtyä

- - ja jos sitä kirjoittaisinkaan,
paistaisi oloni kyllä läpi - -

seuraavaksi metsässä polkat,
ja niin jo tanssii housuni kuviotkin

huomenna matkustan islantiin
lähtemättä helsingistä

- - -

tiedättekö sen olon kun vaan...
uppoutuu - koko ympäröivään maailmaan

tavallaan heiluu tuulen mukana,
vaikkei liiku paikaltaan

huojuu, ja välillä tuntuu
kuin istuisi omassa sylissä

tai tanssisi paljain jaloin pellolla,
vaikkei edelleenkään ole liikkunut mihinkään

ehkä ette

- - -

.

- - -

inspiration by pomegranate-lime
and raspberry-cranberry

thank you

156.

Ahdistus vaihtui höpöön oloon.

Uppoudun näytelmään,
taustalla kuuluu tähtipölyä.

Lisää teetä, lisää lisää !

Hysteeristä itkua kesti liian kauan,
vaikkei sillä varsinaista syytä ollutkaan

- ahdistus kun on aika huono,
sillä voi kuitata kaiken.

Tai ainakin muut luulee niin.

Tahdon nukkua nukkua nukkua,
hukkua untuviin ja uniin.

Juosta sateenkaaripellossa,
nauraa aamukasteen aaltoillessa.

Sen sijaan ostin mansikoita.

Niin, ja keitin teetä.

--

Nyt tätä voi seurata myös
kautta!

151.

Hidasta, nopeaa,
ihanaa, kamalaa

- kaikki on niin sekavaa,
kun mielialat ja vireystaso
heittelee nopeammin kuin..
En edes tiedä.

Toteutan hetken mielijohteita,
niin hyvässä kuin pahassa.

Lääkitystä on alettu purkaa
ja terapiakin kai on nyt loppu.

Ei edes haittaa,
vaikka toisaalta tämä
pärjääminen huolestuttaa
luvattoman paljon.

(Milloin romahdan?)

149.

Se on se tunne,

kun ahdistaa niin paljon,
ettei voi kuin enää nauraa,
kun ei oikeastaan tunnu
yhtikäs miltään.

Se on se hetki,

kun on luovuttanut
ennen kuin itse koetus
on edes ollut käsillä.

Se on se maku,

kun mehu maistuu enää
sitruunalta, koska vahingossa
lorautin siihen sitä liikaa.

Elämä on hapanta.

Eikä voi kuin nauraa,
kun töissä puhutaan
silmät innosta kiiluen
jättiroboteista, ja siitä,
että onhan kaikilla hyvä.

- - -

Taisin karata kesälaitumelle
liian aikaisin. Huomisesta ei
tule mitään, mutta minä en
jaksa enää välittää. Hah.

146.

Punaviiniä muovihupulla
ja kevyttä elektropoppia.

Karjalanpiirakoita oikealla ruiskuorella
ja tärkeää aikaa hyvän ystävän kanssa.

Kissoja,
enemmän kuin
mitä itselläni on.

Vichyä ja lisää viiniä - ja vau!

Nauroin, kierin, nautin --

Enkä muista milloin oli viimeksi
tällainen olo. Että elän ja oikeasti
olen olemassa; Tietenkin olen sitä
aina. Mutta ikään kuin... Niin.

En osaa selittää ja nää
syntikka-aallot vie mut
jonnekin, mitä en ole
aiemmin tuntenut.

Ei me mitään elokuvaa Lucyn kanssa
katsottu. Vähän animea ja paljon musiikkia.
Ja Skip-Boa - sitä ei saa unohtaa!

Oikeastaan kaikki on aika hyvin nyt,
vaikka vastoinkäymisiä on liikaakin.

Nyt tanssin.

140.

Tekemäni UMK-tärppilista
aiheuttaa vahvoja viboja ja
tahtoo tanssittaa.

Kupliva into pulppuaa sisälläni,
enkä millään malttaisi odottaa
m i t ä ä n !

Pian on mahdollisuus tanssia,
ja hetkeksi unohtua rytmiin.

Mutta ensin
velvollisuudet
kutsuvat.

Tuu jo viikonloppu!

- * - * - * - * -

Näin post scriptumina, tyylistä
jälleen poiketen: pian tulee 150. postaus
- haluatteko jotain spesiaalia?

138.

Saatoin saada töitä.
Tai siis. Kun.

"En enää ikinä soita kellekään
muulle jos tarvitsen tuuraajaa!"

&

"Mulla saattais aueta pian 10-20h/vko
paikka. Olisitko kiinnostunut?"

Soitin äidille. Isälle. Sinulle.

Hymyilin koko kotimatkan,
kuten aurinkokin.

Edellisen työpaikan traumat
alkavat hiljalleen haaleta; kenties
en olekaan täyspaska, kuten silloin
väitettiin. ( Tai en minä tiedä -- )

Mutta kuka oikeasti voi pitää
minua hyvänä vain viidentoista
tunnin perusteella?

Hämmentää.

133.

Kukaan ei tiedä, mikä
minua vaivaa.

Huomenna saan
verenpainemittarin.

Pitää seurata
tilannetta.

Ehkä lääkäri sitten,
mahdollisesti, osaa sanoa
miksi kaikki pyörii.

--

Eilen luin kielilehden
artikkeleita.

Mieli teki hihkua. Ja itkeä.
Nauroin siinä sivussa.

Olin innoissani ja
onnessani:

tätä minä rakastan!

Taisinpa lähettää muutaman
tekstiviestin liikaa.

"Hypomania päällä?"

132.

Väsynyt, mutta onnellinen
kylmissäni villapaidassa.

Motivaatio on Auringon kokoinen!

Migreeni yrittää puskea päälle,
mutta vielä pitäisi kirjoittaa.

Ihmiset tuntuivat hieman vierailta,
vaikka samoja ne edelleen ovat.

En osaa tiivistää ajatuksiani.

131.

Tänään oli kai
ihan hyvä päivä.

Uninen.

"Ihana pieni kulta",
sanoit. Upposin.

Nukahdin.

Oli lämmin, enkä
halunnut nousta.

Tänään en jaksa välittää asioista,
jotka minussa on vikana.

Sain vitosen
ja palkkaa.

Hyvää yötä.

130.

Kahvi ja musiikki
saavat minut leijumaan
ympäri huonetta.

Pompin, nauran, nostan käteni kattoa kohti.

Oikeasti pitäisi kirjoittaa essee,
vaikkei koulu ole edes alkanut vielä.

Pitäisi kirjoittaa miksi haluan
kouluttautua ammattiin X, ja
mikä voisi olla esteenä sille.

Aihe tuntuu naurettavan simppeliltä,
mutta MUN AIVOT ON PUMPULIA!

En mä voi keskittyä, on liian
kiire hihittäessä -- ! Olo on kevyt.

Haluan tuhlailemaan.

127.

Jo yksi kuohuviinilasi
nousee päähän.

Töissä meni pitkästä aikaa
oikein leppoisasti - melkein
kuin ei edes olisi töissä!

Vuosi vaihtui Sinun kainalossa
kahden pörrökissan välissä.

Ei paha, ei ollenkaan.

Olisin tosin halunnut vielä
punaviiniä.

Mutta Gurren Lagann jatkuu --

126.

Vielä en uskalla sanoa muuta
kuin, että alan viimen olla tiettyihin
asioihin itsessäni tyytyväinen.

Olen saanut sopusuhtaistettua
asioita itselleni passaavaan mittakaavaan.

Leikkauksen jälkeen ei kulunut
kauaakaan, että huomasin tunnon
palanneen kaikkialle. Huh.

Nyt kun vielä kipu katoaisi --

Saatiin uusi matto!

Ja minä leijun.

122.

- Porkkana
- Kurkku
- Tomaatti
- Salaatti
- Parsakaali
- Kukkakaali
- Pavut
- Banaani
- Klementiini
- Meloni
- Marjat
- Raejuusto

* Kahvi
* Tee
* Vesi
* Maito

Välillä myös muuta.

Korvassa pian kasimillinen.

Vois keittää lisää kahvia.

116.

Vaniljakokis riittää
hillopurkin tekosyyksi.

Salaatti on päivän ruoka
(taas) - mutta ainakin itujen
ja raejuuston kanssa!

Luultavasti ylihuomisen jälkeen
kaipaan jälleen nollausta.

Nyt lähinnä pohdin missä
ja kenen kanssa.

Tätä viikkoa tulee taatusti ikävä.

Äh.

108.

Tämä ilta oli aivan ihmeellinen --

Aivan kuin olisin tutustunut todella
läheiseen ja mahdottoman tärkeään
henkilöön aivan alusta.

Koin sen jännityksen,
kiusallisuuden ja hermostuneisuuden,
mutta samalla tutun pirskahtelevan
iloisen, onnellisen, hyväksytyn olon.

Keskustelimme kirjallisuudesta,
analysoimme ympäröivää universumia,
kuuntelimme musiikkia ja nautimme.

Kutsun häntä Untuvaksi.

Sillä hän on pieni ja kevyt,
mutta mahdottoman pehmeä
ja miellyttävä olemukseltaan.

Tärkeä.

Elämä alkaa aina uudestaan.

91.

Viikonloppu tulee olemaan
yhtä haastetta;

Tulen tapaamaan
Yksinäisyyden,
Ikävän,
kenties Pelonkin.

Silti näin on hyvä.

Veneessä on tuttu tuoksu,
meri tuntuu luontevalta.

Elämä on nyt.

84.

Kauris on
kaunis, siro, ja
synkkyydessäänkin
värikäs ihminen.

Saatan olla itseni,
silti samanaikaisesti
esittäen tuhatta roolia.

Ja se on
täysin
OK.

Kiitollisuus on
väreilevää, kaunista
ja aitoa

-

kiitos.

83.

Aikamatka menneisyyteen.

Abstraktia olemista.

Savukkeiden, ihmisten,
elämän ja olemisen analysointia.

Ja ehkä vähän ..
rentoutumista.

Lucyn kanssa kaikki
on piirun verran helpompaa.

Tajusin päässeeni yli.

(Ehkä.)