190.

Leijun

virnistän

puhun.

Enkä osaa
käyttää tätä
näppäimistöä.

Huojun pehmeässä
usvassa


Se hyväilee,
näyttää tien
painottomuuteen

En ole tässä, olen...
olen...

Transsissa, rytmissä,
pumpulissa ja
tässä.

Tässä. Ja nyt.

Sunnuntain
ja maanantain
välisenä yönä,
eikä se edes

ole väärin.

Se on:

vapaus

painottomuus

tunnottomuus

nautinto

Tätä enemmän.
Ja vähemmän arkea,

kiitos.

136.

Lääkkeet meni vaihtoon.
Tai no, puoliksi.

Lääkäri soitti tunteja myöhässä,
enkä osannut vastata mihinkään.

Turhauttaa.

Tänään meni paljon kahvia,
jota enemmän vain vettä.

Mutta tehtävät sain tehtyä
lähestulkoon ahdistumatta.

Kimble, Ihana "mössö" ja
makkarasalaatti ovat parasta
nauruterapiaa! Ja Kauris.

- -

Näin Post Scriptumina,
tyylistä poiketen: teitä on
jo kovin monta - kiitos ♥

108.

Tämä ilta oli aivan ihmeellinen --

Aivan kuin olisin tutustunut todella
läheiseen ja mahdottoman tärkeään
henkilöön aivan alusta.

Koin sen jännityksen,
kiusallisuuden ja hermostuneisuuden,
mutta samalla tutun pirskahtelevan
iloisen, onnellisen, hyväksytyn olon.

Keskustelimme kirjallisuudesta,
analysoimme ympäröivää universumia,
kuuntelimme musiikkia ja nautimme.

Kutsun häntä Untuvaksi.

Sillä hän on pieni ja kevyt,
mutta mahdottoman pehmeä
ja miellyttävä olemukseltaan.

Tärkeä.

Elämä alkaa aina uudestaan.