185.

Kevät herää
minussakin pikkuhiljaa.

Sain kakkosen yhdestä kurssista
ja olen tietyllä tapaa jopa tyytyväinen.

Vaikken ihan.

Ensi torstaina on Untuvan
syntymäpäivä, mennään Lucyn kanssa
sinne ja rentoudutaan. Tehdään ruokaa.
Värjäillään hiuksia. You know, the usual.

Mutta sillä päivällä on
minulle suuri merkitys:
ei enää luentoja - enää yksi
essee, (joka on mahdoton).

Vapaus,
melkein.

En jaksaisi enää, vaikka
suurin osa on yhä tekemättä.

On analyysia, tenttiä,
esseetä.. Kurssi-ilmoittautumiset.

Enkä tiedä
niistä mitään.

Stressaa.

En osaa ottaa otetta elämästä.

184.

Minusta ei kuulemma näe,
että itseluottamukseni on
hajalla. Ne sanovat, että
vaikutan itsevarmalta ja
kovin määrätietoiselta.

Todellisuus on toinen.

Oikeasti istun yksin, hiljaa,
ajatuksiini uppoutuneena.
Jätän sanomatta asiat, jotka
olisivat ne tärkeimmät minun
eloonjäämiseni kannalta.

En elä kuten opetan - -

Kommunikaatio on avainsana
elämään. Mutta mitä jos siihen
ei pysty? On liian käppyrällä;
ahdistunut, lytyssä, eksyksissä.

Tieto ei näy käytännön tasolla.

Tunteet vie mua.

Suurimmilta osin koostun
varovaisuudesta, miellyttämisen
halusta, täydellisyyteen pyrkimisestä
ja epävarmuudesta. Ahdistuksesta,
masennuksesta sekä - -

(luoja kun ahdistaa, ettei tämäkään teksti ole symmetrinen)

Mutta mä myös haaveilen -
kun vaan tietäisi mistä.

Ja kenen kanssa.

183.

Mä en osaa enää nukkua.

Kestää tunti,
tunteja nukahtaa.

Heräilen.

En nukahda
uudestaan.

Valvon.

Mietin kaikkea tekemätöntä,
sitä mitä en ole saanut aikaan.

Sitä, että pitäisi
nukkua.

Saada unta.

Koska huomenna, sitten
ja sen jälkeen taas

alkaa sama rumba
alusta.




Voinko ottaa loparit elämästäni?

182.

Eilen ei tuntunut
miltään.

Tänään ahdistaa.

Olen kyllä tehokas,
tai ainakin semi-,
mutta silti tuntuu
aivan päinvastaiselta.


Kotona oleminen ahdistaa,
pakko päästä ulos.


Sä vaan tiuskit
ja murahtelet,
vaadit liikoja
ja koitat hallita.


Eikä sua kiinnosta
tehdä mitään,
tavata mun perhettä,
edes mua.

En mä tiedä mitä tehdä,
en mä kelpaa kuitenkaan.


Poispoispoispois - - -

181.

Tänään

asiakkuuteni

klinikalla

lopetettiin

.


En tiedä mitä ajatella.


Ei mua harmita,
eikä mua oikein muutakaan.


Elämä jatkuu.