Tänään vanhat haavat avattiin uudestaan.
Selityksiä, selityksiä, selityksiä:
ihmiskunta on sittenkin vihaamisen arvoinen.
Ruokapäiväkirja näyttää kovin tyhjältä.
Tänään vanhat haavat avattiin uudestaan.
Selityksiä, selityksiä, selityksiä:
ihmiskunta on sittenkin vihaamisen arvoinen.
Ruokapäiväkirja näyttää kovin tyhjältä.
Olen yksin.
Mikään ei tunnu auttavan tähän oloon.
Ei edes...
Lisää rauhoittavia, sitten
peittoihin hukuttautuminen.
Päässäni kaikuu Kuolema.
Jospa huominen katoaisi..?
Mä vajoan.
Ympärillä on enää tumma usvaa, ja pelkään
viimeistenkin valonsäteiden katoavan pian.
Tänään nilkkojani kirvelee ja
kasvojani turvottaa.
Ei mun oo hyvä olla yksin.