Se on se tunne,
kun ahdistaa niin paljon,
ettei voi kuin enää nauraa,
kun ei oikeastaan tunnu
yhtikäs miltään.
Se on se hetki,
kun on luovuttanut
ennen kuin itse koetus
on edes ollut käsillä.
Se on se maku,
kun mehu maistuu enää
sitruunalta, koska vahingossa
lorautin siihen sitä liikaa.
Elämä on hapanta.
Eikä voi kuin nauraa,
kun töissä puhutaan
silmät innosta kiiluen
jättiroboteista, ja siitä,
että onhan kaikilla hyvä.
- - -
Taisin karata kesälaitumelle
liian aikaisin. Huomisesta ei
tule mitään, mutta minä en
jaksa enää välittää. Hah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?