Eilen kirjoitettua:
Menneisyyden lonkerot
kietoutuvat kaulani ympärille.
Ahdistaa, kuristaa,
henki ei kulje.
Miksi se seuraa tänne,
tulevaan?
Se myrkyttää elämäni
ja tekisi mieli vaan luovuttaa.
Huutoa, pelkoa,
vihaa, ahdistusta.
Aamulla herään lääketokkurassa.
Puhe sammaltaa, huimaa.
Mutta ainakaan ei satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?