4. tammikuuta 2016

173.

Lounastreffit kaverin kanssa perjantaina
sai mut heräämään jonkinlaisesta horroksesta.

(Että sen pitikin tapahtua yhdeltä yöllä..)

- - Nyt mä saan tän tehtyä,
perkele! Sitten loma.

Perjantaina myös myöhäiset pikkujoulut
työporukan kanssa. Toisena päivänä
viiniä ja pelejä muussa seurassa.

Kyllä. Tämän mä olen nyt ansainnut.

Tai kohta. Ensin
tentti loppuun.

Mun täytyy ryhdistäytyä.
Mun täytyy luottaa itseeni.
Mun täytyy saada tää tehtyä.

Mun täytyy saada lomailla.

5 kommenttia:

  1. En tiedä vielä onko terapiasta ollut apua, kun vasta yhden kerran siellä nyt käynyt. Jos jotain positiivista voi hakea, niin olen ollut kyseisellä miehellä aiemminkin jo terapisoimassa ja pidän hänestä kovin. Ainakin turvallisempi olo on nyt, kun tiedän, etten vain kellu enää jossain pimeydessä yksin vaan saan oikeasti taas avata suutani ihmiselle, johon luotan. Ainakin itsetuhoisuudet ovat loppuneet viimeisen sairaalareissun jälkeen. Eli eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

    Oli muuten yllättävää, kuinka paljon tekemistä mulla on ollutkaan viime vuoden aikana. Varsinkin kesällä.

    Kiitos paljon, pitäkäämme me joulukuun lapset yhtä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, totta! Tässähän oli joulut sun muut. Pääsetkö nyt suhteellisen hyvällä aikataululla käymään siellä (eikä esim. kahden viikon välein tjsp)?

      Terapeutilla on kyllä kamalasti väliä. Itsellä kaikki lähti luisumaan (pitkän nousukauden jälkeen) kun päätin, etten jaksa käydä terapiassa kun työntekijät vaihtui niin tiuhaan. Juuri kun tuurilla oli saanut jonkinlaista luottamusta rakennettua, lopetti työntekijä tai siirtyi muualle. Tai, no, itse asiassa kaksi neljästä tuli raskaaksi, siinä mielessä mies olisi kyllä paljon kätevämpi... Mun tuurilla tosin varmaan sekin tulisi raskaaksi, hehheh :P

      Joka tapauksessa tsemppiä käynneille! Ne osaa olla tosi raskaita, mutta kaikki se kipu on paljon parempi kuin se mitä itsetuhoisuudella itselleen (ja muille) aiheuttaisi - tää sentään vie eteenpäin, parantaa ja oikeasti helpottaa oloa!

      Ja kyllä! Myöhäiset synttärionnittelut :>

      Poista
  2. Vastaa ihan vain sinne miten sinulle on helpointa. Ei minun kannaltani niin väliä :)

    Ja ei herranjumala. Tuo sinun terapiahistoriasi. Juurikin eilen kirjoitin luonnoksiin postauksen, jossa kerron terapeuteistani alusta lähtien ja kuinka ne ovat vaihtuneet vuosien saatossa. Taas vaihteeksi hieman samankaltaisuutta ilmassa. Julkaisen kyseisen postauksen tässä parin päivän sisään. Ollut kirjoitusintoa muutenkin todella paljon viime päivinä ja se on kyllä oikein tervetullut asia. Ihanaa kun se jaksaa taas innostaa.

    Kiitos tsempeistä! Toivotaan (nyt taas vaihteeksi), että ensi viikon lääkärikäynnillä terapiasotkuihini saadaan joku järki taas. Pelottaa kamalasti, että mut sysätään taas jollekkin epäammattitaitoiselle mielistelijälle ja päähäntaputtajalle. Näitä 'Täti Ymmärtäväisiä' kun on jo pari kertaa aikaisemmin ollut.

    Käytkö siis itse vielä terapiassa vai lopetitko aivan täysin?

    Hyvää myöhästynyttä synttäriä sinnekkin! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään olen aivan surkea vastaamaan ylipäätään...... Mutta joo, mikäli sä kuitenkin näet myös nämä kommentit niin kenties vastailen helpommin tänne!

      Ja joo katsoin sitä sun postausta ja totesin (taas), että ei jestas kun yhtäläisyyksiä taas löytyy... Tosin sinulla oli vielä useampi työntekijä plakkarissa kuin minulla :/

      Ja siis juu, käyn terapiassa edelleen. Nyt itse asiassa menossa intensiivijakso (=tapaamisia kerran viikossa), koska tilanne alkoi vaikuttaa ikävästi siltä, että nyt olisi sille tarvetta..

      Ja kiitos! Ja anteeksi. Ja jotain. Todella hassua miten paljon näitä yhtäläisyyksiä löytyykin.. Toivottavasti olosi on ollut nyt parempi! Mäkin koitan nyt ryhdistäytyä kirjoittelun suhteen. Innosta ei ole ollut juurikaan puutetta, ajasta lähinnä.

      Poista
  3. Enpä minä itseeni ota pitkistä vastausaikaväleistä. Joskus ei vain kerkeä heti. Joskus ei vain huvita heti. Ja joskus täällä ei vain käy niin usein, että voisi. Ja se on ihan ookoo. :)

    Itsellä myös intensiivijakso menossa. Jokseenkaan ei sitä varsinaisesti minulle ole ikinä noin ilmaistu. Suurimman osan ajasta kuitenkin aina käynyt kerran viikossa. Psykoterapia -aikoina kahdesti.

    Ja kiitos. Voin jo paremmin. Asiat ovat alkaneet selviytyä. Vihdoin. Toisaalta minulla on myös hyvä kausi menossa, joten tuntuu, että energiaa riittää. (ja minun kauhukseni myös se energia lopahtaa jossain välissä ja sitten ei ole kellään taaskaan kivaa) Hehe :D

    VastaaPoista

Piristä päivääni?