Pyrin syömään aamiaiseksi
tuorepuuroa siemenillä joka aamu
(tänään tosin ahdisti liikaa)
Pyrin käymään ulkoilemassa
edes pari kertaa viikossa
(aina en kykene, mutta yritän)
Pyrin saamaan tarpeeksi unta
(käytännössä määrä kuitenkin vaihtelee
kolmen ja yhdentoista tunnin välillä)
Hakeuduin takaisin hoidon piiriin
ja huomenna olisi taas tapaaminen
Lopetin työt
- - -
Vaikka teen asioita
oman hyvinvointini eteen,
tuntuu että olo vain pahenee.
Koti ei ole koti
Täällä ei ole hyvä
Kukaan ei voi hyvin
- - -
Entä jos oikeasti vaan muuttaisit?
Mä en voi elää paikassa,
jossa mun ei anneta nukkua
öitäni rauhassa. Enkä sellaisessa,
jossa paiskotaan ovia ja ollaan
jatkuvasti räjähdysalttiina.
Entä jos oikeasti vaan muuttaisit?
Tai minä.
Joskus irtipäästäminen jostakin voi muuttaa kaiken. Sillä on väliä, minne itsensä asuttaa.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Toistaiseksi tilanne ei ole asutuksen kannalta muuttunut, mutta muilta osin (onneksi) kyllä. Ehkä tämä vielä tästä?
PoistaIrtipäästäminen on kaikkein kivuliainta. Silloin vanha vasta loppuu eikä uusi ole vielä alkanut, ja on vain tyhjää, se on kammottavaa. Hakeuduit takaisin hoidon piiriin, oletko saanut sitä mitä hait?
VastaaPoistaIrtipäästäminen todella on äärimmäisen hankalaa. Ja kivuliasta.
PoistaEn tiedä olenko vielä saanut sitä mitä kaipaan, sillä tilanne tuntuu vain hankaloituvan - toisaalta oletan sen johtuvan osittain siitä, että nyt on "lupa voida huonosti" kun on taas hoidon piirissä. Kovasti ne yrittävät ulkopuoliselle taholle tyrkkiä, mutta en tiedä onko minusta Kelan tukeman terapian hakemiseen tällä hetkellä. Se jää nähtäväksi.