Kauris kysyi
tunnenko vielä olevani
masentunut.
Vastasin kieltävästi, mutta
näin alle viikkoa myöhemmin
en ole enää täysin varma.
Vakaa en ainakaan ole,
mutten ajatellut olevani
enää masentunut - -
Jostain silti kumpuaa
tämä silmitön viha.
Ärsyyntyminen, vitutus,
silmitön raivo - ja vieläpä
ilman syytä. Ja väsymys.
Tämä vihaisuus väsyttää,
se on aiemminkin huomattu,
mutten saa tunteitani kuriin.
- - -
Tunteideni (vai sittenkin tunteitteni?)
sekavuus on äärimmäisen turhauttavaa.
Koen olevani niin kovin yksin,
mutten toisaalta apuakaan kaipaa.
Eihän tässä mitään ongelmaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?