Tulkitsen sen,
ettei minun herkkujani
ole säästelty siten, ettei
minun mieliteoillani ole väliä.
Ei ole väliä, vaikka minä olen
ruuan maksanut, ei ole väliä vaikka
olisin noita rasvalastuja nytten tahtonut --
Niistähän lihoo, ja minä
olen I S O
Ei väliä vaikka tilasinkin
S-kokoisen mekon
Ei väliä, vaikka mahdunkin
isän teini-iän housuihin..
Millään ei ole väliä, sillä
implikaationa on, ettei minun tulisi
syödä tuollaista paskaa - varsinkaan
vihannespizzan ja herkkufoccacian jälkeen.
Tahtoisin huomauttaa tästä,
mutta silloin olisin ahne --
ei mikään herkkujen määrä riitä minulle.
Miksi olen näin hankala?
(Ja miksei sitä oteta huomioon?)
Sä naurat,
mä voisin juoda lasillisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?