Isän työkaveri sai kenkää,
toivottavasti isä ei.
Äidillä epäiltiin nivelrikkoa,
mutta onneksi vain kissalla on se.
Äidin koira linkuttaa,
välillä taas ei. Mikä lie silläkin.
Sinun keho on sekaisin,
samoin minun pääni.
"Se valittaa aika paljon",
sanoo henkilö, jolla ei itsellään
ole koskaan mitään hyvää sanottavaa.
Ja eikö ole oikeutta?
Päähän tässä hajoaa, kun
päivä toisensa jälkeen
on yhtä kamppailua.
Koko syksy yhtä vastoinkäymistä.
Josko vielä sen kymmenen
päivää jaksaisi pakertaa ja panostaa --
Sitten, jos jaksan, voin juhlia
syntymäpäivääni, joka sekin tulee
vietettyä tenttisalissa panikoiden.
Vitun mahtavaa. Tarvitsen aikalisän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?