Oli puheenaiheena kissa
tai mikä vaan, minä itken.
Kun keskustelu kääntyy
ruokaan, käännän
katseeni pois.
Itku ei lakkaa.
Tunnen olevani todella
hukassa ja riittämätön.
Jos ei tarvitsisi olla vastuussa,
leijuisin jonnekin, ja olisin
tavoittamattomissa
edes hetken.
Unohtaisin sen,
ettei tilillä ole rahaa,
enkä tuntisi mitään.
Nyt on joululoma.
Mutta missä viipyy loma elämästä?
Ihan samoja fiiliksiä. Jotenkin mennään niin herkillä taas, eikä edes tiedä, mitä itkee. Eikä kestä katsoa Lumiukkoa telkkarista, kun se loppu itkettää, vaikka tietää alusta lähtien, miten se päättyy. Tuntuu, että pienikin juttu voi laukaista itkun.
VastaaPoistaTuttua.. Joskus sängystä nouseminenkin on vaan niin hankalaa, ajatuskin ahdistaa. Mutta samoin sitten kun pitäisi mennä sänkyyn, ahdistaa kun tietää ettei kuitenkaan saa nukuttua.. Samaan aikaan ahdistaa nousta ja mennä nukkumaan. Olisi edes siinä välissä ahdistuksetonta (on se sana, ihan varmasti), mutta kun ei niin ei.
VastaaPoistaÄh, nyt taas vaan valitan. Tsemppiä ♡