23. toukokuuta 2016

188.

Ensimmäistä kertaa vuosiin,
vuoteen, en minä tiedä
tekee mieli viiltää

Nilkat auki
Raitoja kylkiin
Naarmuja ranteisiin

Tai edes raapia
Ihan vähän vaan

Olla tiikeri,
kuten viisi vuotta sitten

Tai neljä,
salaa ehkä allekin.

- - -

Mä en tiedä enää mitä tehdä

Mitä on luottamus?
Mitä on edes kunnon elämä?

No ei tätä.

Vastoinkäyminen,
toinen, kolmas,
neljässadas.

- - -

Voisko kaikki vaan
palata itsestään
ennalleen?

Pliis.

2 kommenttia:

  1. Voi kulta, älä sorru viiltelemään. Sillä kun ei ole tapana ratkaista mitään ja lopulta vaan pahemmat oloasi. Voimia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän ettei siitä ole kuin hetkellinen, näennäinen apu. Tiedän ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ja ennen kaikkea tiedän, etten halua sitä tapaa itselleni takaisin - koska olen varma, että kerran lipsahdus suistuttaisi takaisin siihen ja olisin taas koukussa.

      Onnistuin jollain ihmeellä käydä nukkumaan, enkä lopulta tehnyt itselleni mitään. Onneksi. Toivottavasti tää olo pian menisi ohi..

      Kiitos ♥ ja samoin!

      Poista

Piristä päivääni?