Asioiden luulisi helpottuvan nyt,
kun elämänpiiri laajenee;
Elintila suurenee,
vanhat, aivan liian painavat
muistot ja haamut jäävät taakse,
tulee uusia kuvioita
-
asiat etenee.
Silti sisälläni poukkoilee
epämääräinen ahdistuspallo.
Erilaisia ajatuksia on
niin miljoonasti,
enkä saa ainoastakaan
otettua kiinni.
Tuntuu kuin kaikki menisi
eteenpäin, mutta minä
jään jälkeen.
Milloin minusta tulee minä?
Milloin voin hallita elämääni?
Miksi kaikki päätetään meidän puolestamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?