Meinneisyyteni on kuin
teräase kaulallani.
Ja kaikki
odottavat vuoroaan
päästä viiltämään
suloisen pieniä
haavoja.
Ei auta vaikka pyristelen
kaikin voimin, huudan:
kukaan ei kuuntele.
Maailma on niin kiero,
enkä enää tiedä tahdonko
olla osa sitä - tätä.
Hukun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?