Valo on enää sumuinen muisto horisontissa.
En tunnu kelpaavan, mutta silti kelpaan.
Tai en.
Minua vakoillaan ja vahditaan, minulle puhutaan ja nauretaan. En tiedä.
Kaikki on niin pelottavaa.
Piristä päivääni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?