Yksinäisyys repii ja raastaa
minut hajalle, atomi toisen jälkeen.
Ahdistus koskettelee minua
ympäri kehoa vieden
viimeisetkin tunnon rippeet.
Olen pelkästä mustuudesta
koostuva möykky, enkä ansaitse
saada kuin lisää mustuutta.
Olen turha.
Varjot valuvat seiniltä lattialle,
liikehtivät levottomasti
kuin vesi.
Ja minä olen aitiopaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?