106.

Syömättömyys
ja pari nappia.

Kylmää, huimaa,
mutta enää ei satu.

(Päinvastoin--)

Kaksi ensimmäistä päivää
vasta takana,
silti bussimatkat itken uupumusta.

Anteeksi Lucy, anteeksi Kauris
- taidan lähteä tätä kaikkea pakoon.

Maailma pyörii, ja mietin josko
saisin sen pyörimään vielä edes
hiukan enemmän; lujempaa niin,
ettei enää tarvitsisi tuntea.

Tunnen olevani niin yksin,
mutta sitähän minä kai tahdoin.

Olisinpa aina sumussa.