Silmissä hyppivät klusiilit
ja frikatiivit, enkä tunne
saavani otetta mistään.
Ahdistaa.
Elämä tuntuu vyöryvän
painavana massana.
Olen puristuksissa.
En pysty vaikuttamaan
minkään kulkuun.
Saan kehuja sitoutumiskyvystä
terapiaan - mutta entä hoitajat sitten!
Onko se oikeasti okei,
että mulla vaihtuu puolentoista
vuoden sisään terapeutti
jo kolmatta kertaa?
Olen kyllästynyt.
Ehkä minäkin vaan
lopetan ja luovutan.
Ehkä tosiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?