24. syyskuuta 2012

8.

Siitä on nyt yksi vuosi, yksi kuukausi ja yksi päivä
kun minuun kajottin tavalla, jolla ei saisi kehenkään.

Luulin päässeni yli, edes jokseenkin.
Todellisuudessa puhuminen ei auttanut tällä kertaa yhtään.

En osannut koettelemuksen aikanakaan ajatella kuin
"Tulisi nyt Laudatur" ja "Kunpa se ei löisi."

Edes isoa kirjainta se ei ansaitse,
se joka elämäni hyvin suurelta osin pilasi.

Nyt joudun kokoamaan itseni uudestaan. Niin,
vaikka siitä onkin aikaa. Ja tiistaina haavat revitään auki uudestaan.

Öisin havahdun kuvitelmiin siitä kuinka se, tämä, tuo tai kuka vaan lyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni?