Sen saan vasta tietää marraskuussa.
Siihen asti yritän olla panikoimatta.
Nukkua. Tehdä töitä. Laittaa ruokaa. Siivota. Levätä.
Järjestellä. Olla sosiaalinen. Nauttia. Hoitaa asioita...
Olla kaikin puolin Kunnollinen.
Siihen asti koitan arvailla,
onko tunnelin päässä oleva valo
räjähdys,
vai pilkahdus toivoa.
?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?