Ihmiset ovat niin hyviä loukkaamaan, kenties tietämättään. Sattuu silti.
Mutta on jotain hyvääkin. Oikeastaan paljon. Hymyjä ja rapsutuksia. Suukkoja ja haleja. Syli. Sinun sylisi.
Päätimme ottaa Mörköä sarvista, sillä se on minussa jo aivan liikaa. Toivotaan parasta. Yritän parhaani mukaan tehdä asialle jotain, mutten pysty siihen yksin. Enkä heti.
Mutta sinä sanoit, että aina, paljon ja mau. Ja minä uskon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?