En mä tiedä mitä tehdä
Olen niin kovin uupunut
27. tammikuuta 2017
10. tammikuuta 2017
203.
"Ehkä mä en vaan tuu
tänne enää kaupasta"
Mutta en saisi suuttua.
Minä olen väärässä,
minä teen väärin,
minä olen väärä
Mä kuolen pian,
ellei tilanne muutu
Tai teen jotain
itselleni
Enkä halua
Mut ahdistaa
Ja mä vihaan tätä
Vuoristorata on kiva
ainoastaan Lintsillä
tänne enää kaupasta"
Mutta en saisi suuttua.
Minä olen väärässä,
minä teen väärin,
minä olen väärä
Mä kuolen pian,
ellei tilanne muutu
Tai teen jotain
itselleni
Enkä halua
Mut ahdistaa
Ja mä vihaan tätä
Vuoristorata on kiva
ainoastaan Lintsillä
Tunnisteet:
Ahdistus,
Epätoivo,
Epävarmuus,
Harmaus,
Hämmennys,
Ihmisviha,
Itku,
Masennus,
Reuna,
Sinä,
Uupumus,
Yksinäisyys,
Ärsyyntyminen
28. joulukuuta 2016
202.
Kaipaan pois
poispoispoispois
Jos ei olisi töitä,
maksaisin sen reilut 200 €
ja olisin aamulla jo matkalla
Jeg savner Oslo
og Norge
og norsk
Katson kesäkurssitarjontaa
tietäen ettei lähteminen ole
mahdollista vielä yli vuoteen
Ja se masentaa.
Ehkä mä vaan lopetan työt,
laitan opinnot jäihin, hylkään
kissat ja perheen ja Toisen
ja lähden ilmoittamatta kellekään
Tai sitten...
poispoispoispois
Jos ei olisi töitä,
maksaisin sen reilut 200 €
ja olisin aamulla jo matkalla
Jeg savner Oslo
og Norge
og norsk
Katson kesäkurssitarjontaa
tietäen ettei lähteminen ole
mahdollista vielä yli vuoteen
Ja se masentaa.
Ehkä mä vaan lopetan työt,
laitan opinnot jäihin, hylkään
kissat ja perheen ja Toisen
ja lähden ilmoittamatta kellekään
Tai sitten...
26. joulukuuta 2016
201.
Tyhjä olo
Tuntuu kuin olisi
menettänyt rakkaan,
jonkun itselle tärkeän
Ja niinhän kohta käykin
mutta tällä kertaa oikeasti
On tajuttoman
raastavaa
turhauttavaa
vihastuttavaa
surettavaa
tietää, että pian,
tuntien päästä,
joku ei enää
hengitä
ole olemassa
Et enää koskaan
tapaa toista;
silitä, vietä aikaa,
ole lähekkäin
Et enää koskaan voi
katsoa toista silmiin,
kehua hienoksi
Mä soisin sulle sen
helpotuksen mielelläni,
mutta olen itsekäs
- ei saa lähteä vielä
Ei vielä. Tai koskaan.
Tuntuu kuin olisi
menettänyt rakkaan,
jonkun itselle tärkeän
Ja niinhän kohta käykin
mutta tällä kertaa oikeasti
On tajuttoman
raastavaa
turhauttavaa
vihastuttavaa
surettavaa
tietää, että pian,
tuntien päästä,
joku ei enää
hengitä
ole olemassa
Et enää koskaan
tapaa toista;
silitä, vietä aikaa,
ole lähekkäin
Et enää koskaan voi
katsoa toista silmiin,
kehua hienoksi
Mä soisin sulle sen
helpotuksen mielelläni,
mutta olen itsekäs
- ei saa lähteä vielä
Ei vielä. Tai koskaan.
12. joulukuuta 2016
200.
Ja sä teet sen
vaikka tiedät
ettet sais
Ja se tuntuu hyvältä
vaikkei uskois
Ja vaikkei se
oikeesti oikeesti helpota
ni helpottaa se
Ja sä tiedät
että teet sen taas
vaikkei pitäisi
Ei väliä kuinka paljon
aikaa menee välissä
Sä aina palaat
samoille urille
vaikka se on
vaarallista
vaikka tiedät
ettet sais
Ja se tuntuu hyvältä
vaikkei uskois
Ja vaikkei se
oikeesti oikeesti helpota
ni helpottaa se
Ja sä tiedät
että teet sen taas
vaikkei pitäisi
Ei väliä kuinka paljon
aikaa menee välissä
Sä aina palaat
samoille urille
vaikka se on
vaarallista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)