201.

Tyhjä olo

Tuntuu kuin olisi
menettänyt rakkaan,
jonkun itselle tärkeän

Ja niinhän kohta käykin
mutta tällä kertaa oikeasti


On tajuttoman
raastavaa
turhauttavaa
vihastuttavaa
surettavaa
tietää, että pian,
tuntien päästä,
joku ei enää
hengitä


ole olemassa


Et enää koskaan
tapaa toista;
silitä, vietä aikaa,
ole lähekkäin

Et enää koskaan voi
katsoa toista silmiin,
kehua hienoksi


Mä soisin sulle sen
helpotuksen mielelläni,
mutta olen itsekäs
- ei saa lähteä vielä





Ei vielä. Tai koskaan.

200.

Ja sä teet sen
vaikka tiedät
ettet sais

Ja se tuntuu hyvältä
vaikkei uskois

Ja vaikkei se
oikeesti oikeesti helpota
ni helpottaa se

Ja sä tiedät
että teet sen taas
vaikkei pitäisi

Ei väliä kuinka paljon
aikaa menee välissä

Sä aina palaat
samoille urille
vaikka se on


vaarallista

199.

Minä en ole minä.

Tai pikemminkin
tämä ulkokuori,
kasa lihaa, luita ja
kuolleita soluja.


Olen ajatus, häivähdys,
jokin pieni mytty,
joka tarkastelee maailmaa
tästä
tyhjästä
kuoresta
käsin.

Se kuori suojaa, muttei
tunnu omalta

Suojaavuudestakaan
en saanut takuukuittia.

Entä jos tahdonkin palauttaa tämän?


Ei tämä tunnu omalta.
Tämä on viallinen.
Tämä tuntuu vieraalta.
En ole tyytyväinen.

Tahdon rahani takaisin
tai edes uuden kuoren!

198.

Päivä päivältä, hetki hetkeltä
tuntuu yhä enemmän siltä,
ettei musta ole tähän.

Elämä on niin kamalan
hankalaa ja monimutkaista.

Vastoinkäymisiä odottaa
joka nurkan takana, yksinäisyys
ja surullisuus on minussa, eikä
unettomuus päästä otteestaan.

Tulevaisuudessa täytyy tehdä
hurjan isoja päätöksiä.

En tiedä onko musta siihen - - -

Mä voisin vaan
hukkua
pumpuliin

Tai lopettaa kaiken,
kun ei enää jaksaisi

"On ennenkin jaksettu!"



Niinpä niin.

197.

Älkää tehkö kuten teen,
tehkää kuten sanon.


Sydän hakkaa
Kädet tärisee
Sormet on kohmeessa


Ajatus poukkoilee

Mitä olinkaan sanomassa?
Kylmä. Sitä varmaan.

Eikun
sittenkin

jotain muuta.


Ehkä tää on joku
jokatalvinen juttu.
Kohtahan on jo talvi.

Vaikka juurihan oli
eilen, viime viikolla,
tammikuu, 2010,
ala-aste, lapsuus.

Äskenhän en edes
ollut olemassa.

Muistatteko?

Ja minä sanon: älkää kopioiko
ahdistuksenhallintakeinojani.