101.

Miksi mun täytyy
olla olemassa?

100.

Me saimme uuden asunnon.
Me saimme myös opiskelupaikat
- ihan pian olemme yliopistossa!

Meidän elämä on alkanut
taas maistua ihan elämältä.

Ja ehkä pienesti saatan odottaa,
että toteutat unenpöhnäisen mukalupauksesi
kesänjälkeisistä unelmista.

Samalla kuitenkin saatan Sinut
turhautumisen partaalle.

"Voisitko vielä katsoa onko mulla herätys..?"
"Toi oli jo seitsemäs kerta."
"No mutta jos kuitenkin? Tai sitten mä katson."

Se viisitoista kertaa ei riitä,
heräilen kuitenkin tarkistamaan.

Kädet täytyy myös pestä,
mieluiten vähän liian usein
- ihan vain varmuuden vuoksi.

Ja jostain todella ihmeellisestä syystä
en usko avainten olevan mukana,
vaikka ne kädestäni roikkuvatkin.

Uusi elämä, kaikilta osin.

99.

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Tai en tiedä.

Jos jalkani olisi kunnossa
///
Jos minulla olisi aikaa
///
Jos en olisi vaan niin huono.

Tekosyitä, naurettavia sellaisia!

Olen säälittävä, saamaton
- miten tämän pukisi sanoiksi?

"Voisin olla toisenlainen."

98.

Tunnen olevani hieman
tuuliajolla.

Tänään
en jaksanut oikaista
väärinkäsitystä
ajatuksistani.

Tänään
en jaksanut olla ajattelematta
jättäväni väliin
syömisen.

Tänään
on siis kaiken kaikkiaan
ollut melkoisen
ok päivä.

On ihan ok käyttää ruokaan
alle kolme euroa,
ja lopulta skipata sekin
ruokailu.

On ihan ok haluta
nukkua, riehua, katsoa elokuvaa
ja olla muuten vain levoton
samanaikaisesti.

En edes muista, mitä olin sanomassa.

97.

Asioiden luulisi helpottuvan nyt,
kun elämänpiiri laajenee;

Elintila suurenee,
vanhat, aivan liian painavat
muistot ja haamut jäävät taakse,
tulee uusia kuvioita

-

asiat etenee.

Silti sisälläni poukkoilee
epämääräinen ahdistuspallo.

Erilaisia ajatuksia on
niin miljoonasti,
enkä saa ainoastakaan
otettua kiinni.

Tuntuu kuin kaikki menisi
eteenpäin, mutta minä
jään jälkeen.

Milloin minusta tulee minä?
Milloin voin hallita elämääni?

Miksi kaikki päätetään meidän puolestamme?