Tiedättekö sen tunteen
kun ahdistaa niin
että huimaa?
Olo on painoton,
vaikkakin raskas,
ja keho on kylmä.
Henki salpautuu, ohimoilla
jyskyttää, eikä tunne raajojaan.
Korvissa humisee.
Itkettää, mutta kyyneleitä ei tule
- ei ne uskalla tulla. Aivot huutaa "Pakene,
pakene!", mutta keho ei tottele.
Vaan lamaantuu.
Minä tiedän.
Kenties hieman liiankin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?