8. marraskuuta 2014

117.

Kuinka yhtäkkisesti
ahdistus voikaan iskeä..

Se lamauttaa
ja kylmettää.

En kykene liikkumaan,
ja ajatuksetkin ovat vain
harmaata taustahälyä.

Missä minä olen?

Olen voimaton.

Kaikesta hyvästä palautteesta
huolimatta tuntuu, etten
millään kelpaa.

Sinä et halua minun tekemää ruokaa.
Isä ei tulekaan isänpäiväkahville.
Puheluihini ei vastatakaan --

Vajoan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni?