Edessä tuntien ja
taas tuntien paasto.
Voisin hieman,
puolivahingossa,
ehkä mahdollisesti..
Tai ehken sittenkään.
Vaikka on rauhallista,
olen varma tässä olevan
jotain mätää.
Odotan romahdusta,
epätoivoa, kipua,
ahdistusta.
Mutta leijun maan yllä,
melankolia siipinäni.
Hämmentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni?